Rohkeutta oppimassa

Blogini on tässä elämän muissa tohinoissa jäänyt sivuun osittain ihan ajanpuutteen vuoksi. Opiskelu, työt ja perhe täyttävät kalenteria sen verran tehokkaasti, että jostain on ollut pakko tinkiä. Aika aikaansa, ja koska tähän suuntaan ei mitään velvoitteita ole, olen kirjoitellut tänne silloin kun siltä on tuntunut - ja jotain oikeaa sisustusaiheista asiaa on ollut.
Olisin toki voinut kirjoitella tänne päiväkirjamaisesti opiskelujen tiimoilta, monia lukijoita olisi varmasti Sisustajan opinnot kiinnostaneetkin. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa voi opiskeluiden sanoa olevan jo kohta loppusuoralla. Muutama viikko Verhoilu- ja sisustusalan perusopintoja jäljellä, ja sitten on vuorossa parin kuukauden työharjoittelujaksot ja valmistuminen.

Aloitin blogin pitämisen keväällä 2013 ainoastaan rakkaudesta sisustamiseen, valokuvaamiseen, kirjoittamiseen ja kaikkeen kauniiseen. Ylimääräistä positiivista oli hauska yhteydenpito  muihin kaltaiisini, mutta ehdottomasti paras asia blogissa on ollut rohkeus. Se sai minut uskaltamaan tehdä hyppy alalle, johon tunnen voimakasta intohimoa. Uskaltamaan ottamaan riskin ja luottamaan, että pystyn siihen.
Nähtäväksi jää mihin tämä tie vie, mutta matka on ainakin tähän asti ollut äärettämän mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen onnellinen, että uskalsin sen hypyn tehdä.

Betonin lumoissa

Betoni on taas viime aikoina ollut kovasti mieleeni ja sitä onkin tullut työstettyä sekä pieniin esineisiin, että sitten "feikkipintana" seiniin. Jännä, että tämä materiaali on ollut pinnalla jo pitkään, ja tainnut tulla suomalaiseen sisustukseen jäädäkseen.
Kokeilin lopulta myös tuota betonista ja harjanvarsista tehtyä jakkaraa, jota aikoinaan näkyi ahkerasti blogeissakin. Pakko myöntää, että se oli todella näppärä toteuttaa. Betoni sopii mielestäni tosi hyvin skandinaaviseenkin sisustukseen ja lämpimän puun rinnalle, ja voi ollakin, että tällaiset jakkarat päätyvät meille uuteen makkariin yöpöydiksi.

Lämmitystä

Lämmityskausi on päässyt hyvään vauhtiin ja ainakin meillä on nyt yöpakkasten aikaan lämmennyt takka joka ilta. Näin alkusyksystä takkaa jaksaa vielä fiilistellä ihan eri lailla, tammi-helmikuun paukkupakkasilla se tuntuu jo enemmän vain lämmönlähteeltä.
Pojan huoneesta jäi aiemmin ylimääräiseksi yksi Kallax-hyllykkö ja siirsin sen takan viereen. Se on osoittautunut aika käteväksi paikaksi säilyttää puita. Kolmeen lokerikkoon mahtuu kiva määrä polttopuita ja ne on helppo nakata vierestä tulipesään.

Olen miettinyt hankkivani takan eteen mustan lehmäntaljan, mutta se ajatus ei ole nyt edennyt toteutukseen. Sitä odotellassa kaivoin lampaantaljat esille ja yksi pääsi takan eteen. Täytyy sanoa, että siinä oli tänäänkin aika ruuhkaa.

Eteinen

Koulun maalauskokeilujen innoittamana maalasin eteisen seinän Tikkurilan Tunto hienolla, kahdella eri harmaan sävyllä. Alle tuli vaaleampaa Tuntoa, jota autotallista löytyi vajaa purkki ja päälimmäiseksi maaliksi halusin tumman, lähes mustan värin.
Alimmaisena olisi voinut käyttää yhtä hyvin vaikka ihan perustasoitetta. Ensimmäinen kerros maalia levitettiin siis lastalla seinään sikin sokin ja sen kuivuttua kunnolla, levitettiin toinen kerros kaapien paikoitellen vaaleampaa enemmän näkyviin.
"Maalausta" omaan makuuni. Oikeaa tapaa kun ei ole, vaan se mistä satut tykkäämään ratkaisee kaiken.
Seinästä tuli sopivan rouhea ja on kiva, että heti sisääntulossa on heti vähän "juttua". Ennen kun seinä oli tylsän vaalea ja mitäänsanomaton.
Sähkökaappien suojaksi tein vuosia sitten kankaasta "päälliset", mutta nyt kaappien ovet liitutaulumaalilla. Niihin voi vaikka kirjoittaa viikon tärkeimpiä menoja ylös.
Yläkertaan vievät portaat ottavat silmääni aika pahasti, ja niiden muutos valkoiseksi pääseekin alkamaan heti huomenna. Lupaan kirjoitella siitäkin projektista tänne blogiin. Hankalia työasentoja ja tiukkoja teippirajauksia ainakin on luvassa. Onneksi maalin kuitenkin pitäisi olla hyväksi havaittua.

Olohuoneessa

Olen potenut lievää kotitylsistymistä kun mikään kohta kodin sisustuksessa ei ole tuntunut mieleiseltä - tai on ollut ainakin jo niin nähtyä. Niin kuin joka vuosi, toi syksy tänäkin vuonna vähän intoa sisustamisen saralle myös kotona. Jotenkin on huomannut myös sellaisen klassisen Suutarin lapsilla ei ole kenkiä -tyyppisen ratkaisun hiipineen myös itselle. Sisustajaksi opiskelua on nyt takana yhdeksän kuukautta, ja kun päivisin on saanut toteuttaa itseään sillä saralla, on illat pyhitetty jollekin ihan muulle.
Nyt kuitenkin olohuoneen sisustus loksahteli paikoilleen yhtään yrittämättä. Ja kaikki vain sen ansiosta, että löysin hauskan kankaan, jota kyllä alkuun vähän epäilin, mutta josta ompelin kuitenkin verhot olohuoneeseen. Olohuoneen järjestys kääntyi ihan kokeilusta uudeksi ja saa sellaisena nyt toistaiseksi pysyäkin.

Uuden järjestyksen myötä myös videotykki muutti yläkerran leffahuoneesta alakertaan. Ja ihan vaan siksi, että fakta on, että me käytetään meidän yläkertaa ihan naurettavan vähän. Siellä käydään lähinnä vaan kuntosalilla ja satunnaisesti tekemässä töitä. Tykin käyttöaste siis nousi, vaikka meillä megavähän edelleenkään katsellaan mitään ohjelmia tai leffoja.

Blogihiljaisuuden aikana uppouduin vähän myös Instagramin maailmaan. Kuvapalvelun kautta some-sosiaalisuus tuntuukin itsestäni ehkä kaikkein luontevimmalta. Jos siis haluat seurata Niittykulmaa Instagramissa ( jonne varmasti päivittelen kuulumisia jatkossakin useammin kuin blogiin) niin minut löytää sieltä luonnollisesti nimellä niittykulma. Yritän myös alkaa etsiä tuttujen blogien tilejä sieltä, joten saa toki myös laittaa käyttäjänimiä tähän.

Kiva taidelöytö

Pari viikkoa sitten Kevät-messuilla vieraillessa juutuimme äitini kanssa yhdelle osastolle katselemaan. Ständi oli helsinkiläisen kuvataiteilija Maarit Kontiaisen, jonka luonto- ja eläinaiheiset taideteokset puhuttelivat meitä kovin.
Teokset ovat samaan aikaan kovin yksityiskohtaisen realistisia ja utuisen satumaisia. Ne kuvaavat hyvin suomalaista sielunmaisemaa: metsää, sen eläimiä ja luontoa graafisesti, mutta kuitenkin herkästi.
Kohtaamisesta ja jäi mielikuva Kontiaisesta mielenkiintoisena persoonana, joka on tehnyt opintomatkoja eri puolille maailmaa ja pitänyt lukuisia taidenäyttelyitä Suomessa.

Pääsin valitsemaan Kontiaisen teosten vedoksista yhden itselleni ja päädyin tähän ihanan herkkään peura-teokseen sen suloisen aiheen ja värimaailman vuoksi. Se päätyi pukeutumishuoneeseeni, jossa vallitsee muutenkin vaalea ja hempeä värimaailma. Kehykset siihen ovat vielä haussa, mutta uskon päätyväni valkoisiin kehyksiin.

Kontiasen galleria MadeBy sijaitsee Helsingissä Katariinankadulla ja hänen tuotantoonsa voi käydä tutustumassa myös osoitteessa www.maaritkontiainen.fi

Saatu blogin kautta

Lämmin paikka

Koulussa lattiatyynyksi ompelemani vanha räsymatto löysi tänään paikkansa takan edestä. Kun takkaan viriteltiin sään saattelemana tulet, oli paikalle aika kova tunku. Pitkin talvea mietin takan eteen erilaisia ratkaisuja lehmäntaljasta lähtien, mutta tähän keväiseen takkatuli-fiilistelyyn tämä hempeän värinen tyyny sopii hyvin.
Teollisuusompelukoneilla mattoa oli helppo ommella ja taitaapa näitä tulla meille lisääkin. Veen lisäksi kun myös jokainen koirista olla mieltynyt tähän, ja neljän koiran taloudessa pehmeitä makuupaikkoja ei voi olla liikaa. Jos sitä vaikka itsekin välillä mahtuisi sohvalle,
Takana lähettyvillä seilasi tänään myös Kevät-messuilta mukaan tarttunut kukkasipulilaatikko, joita olen messuilla ennenkin hypistellyt. Nyt päätin sen ostaa muutamalla eurolla, vaikka yhtään en tiedä mitä siitä jalostuu. Jotenkin aika kaunis kapistus, joten eiköhän siitä jotain keksitä.

Valoa

 

Viime päivien valo. Lupaus kesästä, lämmöstä ja kiirettömistä iltapäivistä. Valo tulvii sisään kirkkaana ja kuulaana, saa kaipaamaan väriä ja avaruutta, uutta kasvua ja tuoretta tuoksua.

 

Naulakko lastenhuoneeseen

Elämä pyörii tällä hetkellä aika paljon puun ja sen työstämisen ympärillä. Harjoituksia on tehty ja valmistakin syntynyt. Aika hauska tunne tuoda kotiin jotakin itse tehtyä, oman näköistään ja laittaa se paikoilleen.
Pienellä paniikilla olen yrittänyt miettiä, mitä koulun huonekalurakennuskurssilla voisi vielä tehdä. Jaksoa kun on jäljellä enää alle viikko. Ammattilaiskäyttöön tarkoitetuilla työkaluilla työskentely on ollut jokseenkin palkitsevaa. Kun tilat ja välineet ovat kunnossa, tekee todella mieli ottaa niistä kaikki ilo ja hyöty irti.

Tämän tuikitavallisen naulakon rakensin viime viikolla yhtenä aamupäivänä ihan puhtaaseen tarpeeseen, ja se päätyikin Veen huoneeseen harrastusvälineiden säilytyspaikaksi. Naulakon päälle löysin vielä muutamalla eurolla taulun.
Ajattelin koota tänne blogiinkin jotenkin järkevästi koulutöitä muistiin ja portfolioksi, jotta voin ne helposti löytää myöhemmin.

Maanantai

Viikon alku ja lieviä käynnistymisvaikeuksia ilmassa. Viime viikon etäviikko koulusta kului liian nopeasti, vaikkakin kivoissa puuhissa. Ison osan siitä vei kuitenkin ensimmäisen näyttötutkinnon suunnitelmien tekeminen, ja kun sen tänään palautin, olo keveni heti.
Viime viikolle oli suunnitelmissa enemmänkin sisustuspuuhia, mutta ne jäivät hieman muiden hommien jalkoihin. Tuleva pukeutumishuoneeni sai seinille kuitenkin parit hyllyt ja tyttömäisiä tavaroita. Vaaleanpunainenkin tuntuu kevään tullessa taas houkuttelevalta väriltä.

Jotakin väriä huutaisi meillä muutkin tilat. Pimeän aikana kovasti suosimani musta, valkoinen ja harmaa kaipaisivat nyt valon lisääntyessä seurakseen vähän väriä. Onneksi kukilla voi aloittaa.

Huoneruletti

Pienimuotoisen huoneruletin jälkeen työhuone muutti yläkertaan. Yläkerran parvekkeellinen huone sai raikastuksen vaalealla maalilla. Muuten siellä ei sitten tapahtunutkaan muuta kuin että huoneeseen roudattiin työpiste alakerrasta, sekä sohva ja senkki muualta yläkerrasta. Verhot ja mattokin ovat suoraan vanhasta työhuoneesta.
Lopputuloksena on aika avara huone, jonka seinille en ole raaskinut laittaa mitään. Todennäköisesti nakuttelen seinille aikalailla saman taulukollaasin kuin joka alakerran työhuoneessa oli, mutta nautin nyt vielä hetken vaaleista koskemattomista seinistä.

Tuon sohvan tilalle ja sille puolta huonetta olisi jossain vaiheessa tarkoitus hommata painonnostolaitteet. Mittailun jälkeen todettiin, että saadaan nämä kaksi toimintoa yhdistettyä helposti yhteen huoneeseen. Halu treenaamiseen olisi taas tauon jälkeen kova ja ajankäytöllisesti kaikkein tehokkainta tässä elämäntilanteessa tietysti olisi, jos sen voisi tehdä kotona. Nykyään kun on aika kivasti tarjolla erilaisia kuntolaitteita pieniin tiloihin ja ihan kohtuulliseen hintaan.
Pinkki oli siis siinäkin mielessä huoneelle hyvä värivalinta, että mielestäni kuntoiluhuoneena toimivan huoneen on oltava energisella linjalla värivalintojenkin kanssa.

Värivimma

Suuret kiitokset kannustavista ja rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Ootte mahtavia tyyppejä. Hauska huomata, että useammillakin oli samankaltaisia ajatuksia ja ettei ole aivan yksin täällä tuuliviirinä.

Seesteisen ja rauhallisilla väreillä täyttyneen syksyn ja alkutalven jälkeen mieli kaipaa energisiä värejä ja räväkkyyttä. Jännä juttu muuten, että silloin kun valoja ja värejä on vähemmän ulkonakin, haluaa myös sisälle kotiin rauhallista seesteisyyttä. Ja kun aurinko tauon jälkeen alkaa taas näyttäytyä, myös värit tuntuvat taas houkuttelevilta. Luulisi, että värien tuomasta hehkusta ja energiasta olisi eniten hyötyä juuri ikuisuudelta tuntuvan syksyn aikana. Niin, tai näin. Värit ovat taas tässä kodissa. Ja tuntuvatpa ne raikastavan kotia pienellä vaivalla. 

Värejä tuntuu haluavan ympärilleen niin sisustuksessa kuin lautasellakin. Ja lautasellahan se on yleensä ainoastaan hyvä juttu.

Koulussa meillä perehdytään värien maailmaan vasta ihan koulutuksen loppumetreillä, enkä malttaisi odottaa. Värien maailma on niin hurjan kiehtova, vielä kun niitä rohkaistuisi käyttämään entistä enemmän.