Myyjäisten jälkeen

Ensimmäiset myyjäiset takana. Jos laukut ei nyt aivan tyhjinä ole, niin aika paljon kevyempinä niitä sai kotiin tuoda. Ihmisia oli liikkeellä myyjäisten ensimmäisten tuntien aikaan mielestäni hyvinkin runsaasti, mutta pari viimeistä tuntia olivat tosi hiljaisia.
Kaiken kaikkiaan tosi kiva myyjäiskokemus, paljon hyvää palautetta ja käsitöistä innostuneita ihmisiä. Ja niitä ostajiakin löytyi. Hittituotteita olivat itsevalamani betonikynttilät, kukkaistutukset ja kranssit. Myös sytykeruusut, naulakot ja äitini ompelemat pussukat menivät kaupaksi.
Iso kiitos äidille, joka oli kanssani myyjäisissä.
Nyt etsinnässä on jo seuraavat myyjäiset. Niihin monta hyväksi havaittua vinkki rikkaampana.
Nyt täällä aletaan lämmittelemään saunaa ja nautitaan pikkujoulun tunnelmista, siis pipareita ja joulutorttuja luvassa. Lunta tupruttelee hiljalleen, että ei voisi tunnelma paljon korkeammalla olla.
Kivaa lauantaita kaikille.

Myyjäislaukut pakattuna

Myyjäisvalmistelut alkavat olla kasassa. Viime viikkoina meillä on askarreltu, näperrelty, väkerretty, valettu, liimattu, leikattu, taivutettu, sidottu, taitettu ja siltä on näyttänytkin. Eilen kasasin kaikki myytävät tuotteet laatikoihin ja siivosin koko talon.
Nyt laatikot odottavat vain autoon kantamista ja huomisaamun myyjäisiä.
Muistuttelen vielä, että jos asut Sipoon hoodeilla niin huomenna, lauantaina 30.11. Sipoon Nikkilässä vietetään joulukadun avajaisia klo 10-15. Paikalla on joulupukki, tonttuja, paloautoja, koira-ajoa ja poniratsastusta.
Ja ne myyjäiset. Minut löytää myymästä Enteristä ja myynnissä on muun muassa täällä blogissakin nähtyjä betonikynttilöitä, joulupalloja, kortteja, naulakoita, pussukoita, kransseja ja sytytysruusuja. Kaikkea jouluiseen kotiin sopivaa siis. Tuotteissa olen hyödyntänyt luonnon kauneutta ja useat niistä on tehty kierrätysmateriaaleista.
Joten jännä päivä tulossa, kun kokemusta myyjäisistä ei juuri ole. Uskon, että hauskaa tulee olemaan ja toivottavasti näkyy paljon tuttuja ja tuntemattomiakin naamoja.

Taulu joulukorteille

Kovasti nyt menee DIY-henkiseksi nämä aiheet blogissa, mutta kaikenlainen tuunailu ja näpertely kuuluu joulunalusaikaani olennaisesti. Joulukuu tulee varmasti väkerrettyä kaikenlaisen pienen parissa ja tammikuussa sitten siirrytään suurempiin linjoihin.
Nyt väkertelyn kohteena oli taulu joulukorteille, joita lähiviikkoina alkaa tulvia postilaatikoista. Ajatus lähti, kun mietin miten laittaisin myyjäisiin tekemiäni kortteja esille. Näin isoa taulua en toki myyjäisiin rahaa, mutta kotona tähän pääsevät sitten muiden lähettämät kortit.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan vanhoihin kehyksiin on siis kiinnitetty kanaverkkoa, johon saa vanhoilla pyykkipojilla kortit kauniisti esille. Tähän voisi joulun jälkeen kiinnittää vaikka valokuvia.

Risuleikkejä

Luonnonmateriaalit miellyttävät silmääni aina, mutta erityisesti niiden kauneus on lähellä sydäntäni joulun aikaan. Siitä syystä tämäkin joulu tullaan menemään aika lailla neutraaleissa väreissä ja luonnosta kauneutta ammentaen. Yksinkertaiset ja luonnolliset koristeet jättävät mielestäni kaikkein eniten arvoa sille tärkeimmälle, yhdessäololle ja lämmölle.
Risutähtiä on tullut tehtyä jos jonkinkokoisia ja -näköisiä. Nyt tein myös Pinterestin innoittamana risuista pieniä puita. Kehykset ympärillään nämä etsivät vielä paikkaansa meillä.

Neulottu hame

Tämän hetken suosikkivaatteni on anopin neuloma musta hame. Hame on siis neulottu pelkkää suoraa neuloen ja sopii näin olleen tuubihuiviksikin.
Viime viikonloppuna yhdistin hameen juhlavamman pitsipaidan kanssa illanviettoon ystävien kanssa. Tänään hame pääsi farkkupaidan kaveriksi kummipojan synttäreille. Tällaisia monikäyttöisiä vaatekappaleita vaatehuoneeni kaipaa selvästi enemmän.
Nyt toivottelen kaikille kivaa lauantai-iltaa ja me riennämme juhlistamaan 12-vuotiasta.

Paljussa

Meille hankittiin kylpytynnyri viime keväänä. Asia, josta olin haaveillut aika kauan.

Olen aina rakastan lämmintä vettä ja kylpemistä. Muistan lapsena mummolassa vieraillessani käyneeni päiväkylvyssä, ihan vaan kylpemisen ilosta. Meille olisi varmaan tullut kylpyamme jo aikaisemmin, jos kylpyhuoneemme vain olisi suurempi. Nyt sinne ei sitä saa kätevästi mahtumaan.
Niinpä kylven ulkona. Lämpimässä vedessä istuskelu on äärimmäisen rentouttavaa, ja sieltä noustessa ei tarvitse kuin lämpimän peiton ja unta.
Kun kylpytynnyriä hankittiin, oli selvää, että se lämmitetään syksyn pahimmilla keleillä ja räntäsateessa. Että se olisi parhaimmillaan silloin tai sitten pakkasen paukkuessa. Räntäsadetta ei vielä ole kuulunut, mutta mukavalta tuntui kylpy nyt viileässä loppusyksyn illassakin.
Keväälläkin päästiin kylpemään pikkupakkasessa ja kesällä tynnyri toimi pojalle uima-altaan korvikkeena. Vesi lämpeni helposti sopivaksi ja hyvin riitti paljun koko pienelle pojalle.
Meillä taitaa tänä jouluna ollla traditioiden muutto edessä ja joulusauna vaihtuu joulupaljuun.
Ja mieltymykseni lämpimässä vedessä lillumiseen näyttää periytyneen täysin. Poika jaksaisi leikkiä pajussa vaikka kuinka kauan. Toisaalta, kuka lapsi nyt vesileikeistä ei pitäisi.

Päällystetyt pallot

Vanhat punaiset joulupallot muuttuivat kertaheitolla kun ne puki uusiin asuihinsa. Paperimassapalloja tein jo viime vuonna ja annoin muutamat lahjaksikin. Mummot saivat muistoksi paperimassapallot, joihin olin lakannut kuvan pojasta.
Paperimassapallot syntyvät kaikessa yksinkertaisuudessaan vedessä liotetusta silputusta kopiopaperista, joka on soseutettu tehosekoittimella. Massa tarttuu pallojen pintaan hyvin ja valmiit pallot ovat kuin lumipalloja.
Vanhan kirjan sivuja ja nuottejakin pääsi palloihin. Minulla ainakin on vuosien varrella kertynyt paljon eri värisiä palloja ja useat niistä eivät oikein väreiltään innosta. Tällä tavalla samat vanhat pallot saa kätevästi uusiokäyttöön.

Hämäryys

Ääretön hämäryys, ikkunoita vasten vihmoma sade - tällaista on vain marraskuussa. Hankia toivoen, tai edes paria pakkasastetta pyytäen virittelin eteisen talven tunnelmaan. Mökkikirppikseltä muutama vuosi sitten löydetty kelkka pääsi sisään, ja pojan nahkarukkaset odottavat jo lumisia leikkejä.
Okei, tiedän ihan oikeasti, ettei sitä lunta tule välttämättä vielä ensi kuussakaan. Mutta nyt on ainakin eteinen talviasussa. Eteiseen laitoin vielä yhden valosarjan, täällä hämärässä kun on mielestäni kivempi hiippailla kuin täydessä kattolamppujen loisteessa.
Meidänkin eteistämme koristavat sähkökaapit, jotka olen kyllä piilottanut heti talon ostaessamme kankaiden taakse. Musta pöytälamppu sai pitsireunuksen ja siitä tuli heti pehmeämpi ja joulunajan tunnelmaan sopiva.

Betonin ja pitsin liitto

Betonin karheus, rouheus ja yksinkertaisuus yhdistettynä pitsin herkkään kauneuteen on mielestäni yhdistelmä, joka toimii. Betonikokeiluja on tullut viime aikoina tehtyä useampia ja omiksi suosikeiksi ovat valikoituneet betoniin yhdistetty tuohi ja juuri nuo pitsikuviot.
Betoni oli materiaalina itselleni ennestään aika tuntematon, ja sen käsittely vaatikin vähän harjoittelua, mutta aika helposti nämä syntyivät. Pitsikuviot on tehty liimamalla valumuotteina toimivien tölkkien sisäpuolelle palaset pitsiä. Nyt on kuivumassa satsi kakkupapereilla vuorattuja tölkkejä. Saa nähdä tuleeko kakkupapereilla liian hennot pitsit.
Myrsky ei ole vienyt meiltä sähköjä aamun pikkukatkosta lukuunottamatta, mutta meillä poltellaan kynttilöitä ihan vaan tunnelman vuoksi.

Red-Nosed

Porot jolkottelivat vihdoin meidänkin olohuoneeseen postin tuomina. Sytyin vähän hitaasti näille eläinkuoseille, mutta nyt joulun lähestyessä nuo sopivat loistavasti tunnelmaan. Näitä voisi olla enemmänkin...

Herttaiset porot tekivät juuri sen minkä uumoilinkin - pehmensivät mukavasti mustaa seinää.

Porot ovat kyllä muutenkin niin symppiksia eläimiä. Tässä porofiilistelyssä oli kaivettava esiin kuvat viime vuoden porokohtaamisiltä. Oli yksi Levin reissun kohokohtia kun pääsi poron pusuteltavaksi. Ja nyt sain itse itseltäni idean, että näitä kuviahan voisi käyttää joulun koristeluissa ja askarteluissa. Hmm.

Inspiroivaa viikonloppua kaikille!