Eteinen

Eteinen sai viime silauksensa kun löysin sinne H&M Homelta kivat pirteät tyynynpäälliset. Aika vaaleilla ja hempeillä sövyillä mennään, mutta tuntuu hyvältä nyt kesän kynnyksellä. Vitsit, että olen iloinen kun H&M avasi uuden Home-myymälän itselleni helppoon paikkaan. Nyt ostoksille pääsee kätevästi ja tulee varmasti käytyäkin usein. Tykkään kovasti heidän mallistostaan, vaikka nyt ei mukaan muuta tarttunutkaan.
Ajatukset alkavat muutenkin olemaan enemmän jo ulkotiloissa.

Eteinen sai kuitenkin nyt muutoksen kun siitä poistettiin jätitmäinen vaatekaappi, joka tuntui tukkivan koko pienen eteisen. Kaappi siirrettiin seinän taakse viereiseen työhuoneeseen, ja sopii sinne vaihteeksi ihan kivasti. Eteiseen ostettiin Ikeasta penkit, joiden alla on mukavasti säilytystilaa kengille, hatuille ja huiveille. Takit, jotka eivät ole jokapäiväisessä käytössä, haetaan edelleen ison kaapin syövereistä nurkan takaa. Tuntuu toimivan mukavasti. Ja minä sain eteiseen kaipaamani avaruutta ja viihtyisyyttä.
Yläkertaan vievät koiran pureskelemat ja muutenkin kuluneet rappuset tullaan maalaamaan, mutta se homma saa varmastikin suosiolla jäädä ainakin loppukesään.

Odotettu vieras

Hitsit. Kesä taisi käydä täällä. Ainakin meidän pihalla tuntui tänään kesältä. Ja tuoksui.
Terassin öljyämistä, grillausta, loiskuttelua lämpimässä vedessä paljussa, auringossa loikoilua - ja ihan rehelliset rusketusraidat. Parhautta.
Monta unelmaa ja pari ahaa-elämystä, näinhän se pitää tehdä.
Kädet mullassa ja siemeniä takataskussa. Jalkapohjat hellinä paljain jaloin kävelystä.
Väsyneitä koiria, lapsia ja aikuisia.

Sinistä

Kesäisin hullaannun sinisestä.
Kukissa, luonnossa, vaatteissa, asusteissa.
Minulle sininen on kesäväri.
Tänään on nautittu sinisestä taivaasta ja sinisistä kukista.
Ja lämmöstä.

Arkikuvia

Kaunis Elämä -blogin Aino-Kaisa haastoi minut arkielää koskevaan haasteeseen.
Olen ihan älyttömän huono näiden haasteiden kanssa ja tämäkin on roikkunut keskeneräisenä jo aika kauan. Nyt teenkin haasteen loppuun kerralla kahdella viimeisellä kuvalla
Ensimmäisessä kuvassa treenaan salilla, josta olenkin tosi innostunut monen vuoden tauon jälkeen ja toisessa kuvassa meillä syödään pikaista välipalaa.
Haasteen ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.
Haaste lähtee nyt Heidille AURA-blogiin ja Arnalle OnnenMuruun. Tehkää jos jaksatte.

Aiemmat arkikuvat voi katsoa täältä, täältä, ja täältä. 

Betonikirjaimet

Betoni materiaalina kiehtoo minua aika lailla. Se on jotenkin niin karu ja pelkistetyn kaunis. Syksyllä tein betonista tuikkukippoja. Kun niihin lisäsi vähän pitsin pehmeyttä, niistä tuli mielestäni aika kiva kombo.

Nyt työnalla ovat olleet betonikirjaimet. Tai S-kirjain on ollut saunassa jo hyvän aikaa, mutta nyt tein M-kirjaimen sukunimemme mukaan eteiseen. Yhdessä kirjaimet muodostavat hauskasti omat nimikirjaimeni, vaikka se ei siis tarkoitus ollutkaan.

Betoni on valettu Tigeristä ostettujen pahvisten kirjainten sisään. Helppoa ja siistiä. Kirjaimet jätin ainakin toistaiseksi röpelöiseksi. Myöhemminhän ne voi hioa tasaisemmaksi ja vaikka maalata. Katsellaan nyt ensin täysin viimeistelemättömiä betonitöitä.

Mieli mökillä

Palaan vielä vähän mökkitunnelmiin, sillä sen verran kiva mökkikauden avaus me pääsiäisenä vietettiin. Ja ihan rehellisesti sanottuna maanantaina laiturilla pikkuruisessa topissa makoillessa pääsi hetkeksi unohtumaan, että onko nyt pääsiäinen vai juhannus. No, varpaiden kastaminen järviveteen paljasti vuodenajan, mutta hämmästyttävän kuumasti aurinko porotteli.
Ehkä parasta mökillä on täysin toisenlainen äänimaisema. Laineiden liplatus, vesilintujen äänet ja vain hiljaisuus. Hiljaisuudesta ei kyllä iltaisin hämärän laskeutuessa ollut tietoakaan, kun mökkijärven rannoilla lauloi tuhat lintua. Hassua oli sekin, että niin kesän ääneksi mieltämäni kuikan soidinääni kuului järvellä varmasti jokaiseen niemeen ja notkelmaan.
Näihin tunnelmiin on hyvä palata.

Varaslähtö

Huh, mikä pääsiäinen. Enpä muista pääsiäistä tällaisissa säissä ennen päässeeni viettämään.
Mökin nurkissa tuoksui kesä. Siitä ei ollut epäilystäkään. Jäät olivat kaikonneet mökkijärvestä sopivasti keskiviikkona ottamaan torstaina vastaan pääsiäisen juhlistajat.
Meidän perheen kovimmat jätkät olivat selvästi yksi spanieleista, 4-vee poika ja minä. Talviturkki lähti niin, että heilahti. Okei, ehkä ne kovimmat olivat koira ja Vee, jotka menivät veteen ilman saunaa. Ja monta kertaa. Kääks. Kylmää se oli saunastakin, mutta teki niin hyvää.
Meidän porukan pääsiäisen kohokohdat olivat varmasti mummo, sauna, järvi, aamulla verkosta löytynyt hauki ja kesäinen sää.
Aika jees pääsiäinen siis.

Kevään juhla

Meillä startataan pääsiäisen ja kevään juhlan viettoon ihan justiinsa.
Pääsiäinen syntyy meillä
kivasta tunnelmasta ja yhdessäolosta,
kukista,
lapsen askarteluista,
keltaisesta väristä,
hurjasta määrästä suklaamunia,
hyvästä ruuasta,
mämmistä (jota muuten rakastan vuosi vuodelta enemmän),
ja tietty meidän omasta pääsiäispupusta.

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille, aika mahtia säätä on luvattu ainakin meidän hoodeille.

Kotikonttori muutti ulos

Kaunis Elämä -blogin Aino-Kaisa haastoi minut arkielämää koskevaan haasteeseen.
Haasteen ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja. 
Tänään siirsin aamupäiväksi kotikonttorin terassille, jonka aurinko lämmitti hemmotellen. Tuulen virekään ei yltänyt talon etelänpuolelle, ja pakko myöntää, että ajatukset lähtivät paremmin liikkeelle vaihteeksi toisessa ympäristössä. Itse kirjoitustyöt oli kuitenkin jätettävä sisätiloihin, sillä sen verran kirkkaasti kevätaurinko säteitään tietokoneen ruutuun heitteli.
Jaan haasteen eteenpäin Nonnalle Apinalandia-blogiin.

Muuttolöytö Part II

Kirjoittelin jo aiemmin äitini muuton yhteydessä löytämästäni retrolampusta ja nyt kirppistavaroita lajitellessa tuli muuttokuormasta esiin hyvin samaan henkeen sopiva kello. Vanhempani ovat saaneet kellon häälahjaksi isäni mummolta 60-luvulta.
Tämä aarre ei todellakaan päätynyt kirpputorille, vaan pääsee koristamaan meillä todennäköisesti työhuoneen seinää. Kello on meillä lapsuudenkodissa ollut yleensä keittiössä ja siksi miellän sen nimenomaan keittiön kelloksi. Keittiöön se meilläkin väriensä puolesta sopisi loistavasti, mutta taidetaan antaa sille nyt ihan uusi paikka uudessa kodissaan .