Yksi aurinkoinen päivä

Koska aamulla meidät herätti suloinen aurinko, päätettiin lähteä lähimatkailemaan Porvooseen, niin kuin useasti aiemminkin kesäloman alkuun. Ja eipä oltais päivää voitu paremmin valita. Tuntuu, että kaikki ihmiset olivat niin kesämielellä ja lähteneet sateiden ja viileyden jälkeen liikkeelle koloistaan. Porvoo näytti parhaat puolensa ja me nautittiin siitä täysin.
Mietittiin miten hienoa on, että muutaman kymmenen kilometrin päässä meistä on paikka, joka aina uudestaan saa aikaan huokailuja ja jotenkin tunnelman, että ollaan kauempana lomalla kuin todellisuudessa ollaankaan. Lähimatkailua parhaimmillaan.
Päivä sujui aikalailla samoissa puuhissa ja tunnelmissa kuin viime kesänä.
Vanhan kaupungin ja jokirannan ihastelua, vähän shoppailua, lounas rannassa ja makoisat jäätelöt ja kahvit lämmittävässä auringossa.
Tästä on hyvä lähteä lomaan.

Kesäfarkut

Viikko on vierähtänyt meganopeasti pojan kanssa kaikenlaista pientä puuhaillen. Sään ei ole annettu meitä harmittaa, mutta pukeutumiseen se on väistämättä vaikuttanut. Yritän kesäisin vältellä viimeiseen asti muuten luottovaatteinani toimivien farkkujen käyttöä, mutta nyt on ollut pakko nöyrtyä. Sortseissa ei vaan tarkene.

Pari viikkoa sitten tuunailin vanhoja vähälle käytölle jääneitä tummansinisiä farkkuja, ja ne ovatkin olleet nyt viileillä keleillä kovassa käytössä. Vaalensin farkut perinteisesti kloorilla aivan vaaleiksi ja kulutin vähän raastinraudalla.

Ennen                                                                  Jälkeen

 

Vaalennus hoitui näppärästi kastamalla farkut ensin veteen ja upottamalla sen jälkeen vajaaseen pullolliseen klooria. Farkkujen vaalenemisen näki jo puolessa tunnissa ja kun sävy oli haluttu, nappasin housut huuhteluun. Farkkuja pitää käännellä välillä vaalentamisen aikana, että väristä tulee tasainen.
Kätevä tapa saada vanhoista farkuista kuin uudet.

Sadepäivän kankaanpainantaa

Kevään ajan mielessä on ollut kokeilla kankaanpainantaa ja kohdekin oli jo pitkään selvillä - pojan sängyn alaosan majaksi muuttava verho. Verho oli valkoinen ja ihan kiva sellaisenaankin, mutta kaipasi ehkä kuitenkin vähän jotakin särmää. Eilen sadepäivän ratoksi päätin tarttua työhön, ja tosi helpostihan se sitten sujuikin.

Kuvioksi valikoitui aloittelijalle helpot pallot ja väreiksi huoneeseen istuvat musta ja punainen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma eteni niin, että leikkasin tukevaan kartonkiin ison mukin pohjaa muottina käyttäen ympyrän, jonka leikkasin pois. Sabluuna oli valmis ja sitten vaan kuvioita kankaaseen sommittelemaan. Tuputtelin kangasväriä vaahtomuovin palasella ja se oli siinä. Niin helppoa, ettei juuri pieleen voi mennä.

Ennen                                                                  Jälkeen

 

Yhdessä

Juhannus. Vuorotellen vettä ja aurinkoa. Pari mummoa. Serkkuja. Siskoksia. Veneilyä. Monta märkää tassua ja käpälää. Uimista ja saunomista. Hyvää ruokaa. Kallioilla kiipeilyä ja mättäällä istumista. Laineiden liplatusta. Naurua ja hiljaisuutta. Kukan tuoksua ja sisiliskojen vilahduksia.
Sitä oli meidän juhannus.

 

 

Meidän mökillä on mahtava perinne. Rannan mökkiläiset ja miehen sukulaiset lähistöltä kokoontuvat kaikki rantaan, jonne on koottu kokko. Nyyttäriperiaatteella nautitaan mielettömiä herkkuja. Tänä vuonna leivinuunissa hitaasti kypsennettyä kinkkua, hirveä ja metsoa, uusia perunoita, salaattia ja jälkiruuaksi kunnon nokipannukahvit munkkeineen ja raparperipiirakoineen. Ilta, jolloin jokaisesta niemennokasta lähdetään liikkeelle ja mökit saavat kasvot. Sain olla mukana seitsemättä kertaa, enkä juhannusta missään muualla enää osaisi kuvitellakaan. Mahtavaa, että myös lapset saavat varmasti aikuisuuteen asti kantavia muistoja mukavasta yhdessäolosta.
Nyt taitaa koko seurue olla aika väsyneenä, mutta taas montaa kokemusta rikkaampia.

 

Kesä - nyt.

Meillä ollaan jo aika lomafiiliksissä.
Poika on nyt niin lomalla. Itsellä on vielä ensi viikolle pari työhommaa ja mies on töissä vielä ensi viikon, mutta sitten alkaa.
Pojan päiväkodista tänään alkanutta lomaa juhlistettiin ostamalla kauan haaveilun kohteena olleita Lego Chimoja. OMG, tämä äiti alkaa olemaan aika kalkkis, mutta kai tässä tullaan oppimaan yhtä jos toista chimamaailmasta, tulisaksista ja jääpalloista.

Kun pojalta on viime viikkoina kysynyt mitä haluaisi kesälomalla tehdä, on vastausten top 3:ssa ollut joka kerta Legojen osto. Loma korkattu siis erittäin tyytyväisissä merkeissä. Ero päiväkotikavereista vähän harmitti, mutta onneksi on jo leikkitreffejä sovittuna.

Säästä ei sen enempää, mutta tunnelma on katossa.
Illalla kerettiin käymään vielä pienellä pyöräretkellä ja tajusin, että se on kesä. Tässä ja nyt.

Hippimekko ja tuunattu liivi

Kun löysin tämän vähän rantatyylisen mekon, tiesin heti, että haluan sen kaveriksi revityn farkkuliivin ja paljon hippimäistä kesään sopivaa rentoutta. Farkkuliivin kanssa kävikin sitten niin kätevästi, että löysin liiviksi tuunattavan farkkutakin heti ensimmäiseltä kirppikseltä. Liivi on tehty lasten farkkutakista, joten malli on kivan lyhyt ja istuvuus taattu.
Napsaisin hihat saksilla pois ja kulutin reunoja ja vähän muualtakin raastinraudalla. Selkään ompelin pienet siipiä muistuttavat pitsinpalat.

Farkkutakin hihoista hyödynsin vielä hihansuun, josta pitsillä ja napeilla koristelemalla tuli asuun sopiva kesäkoru. Nyt ei ehjän takin leikkeleminen tuntunut niin pahalta. Niin, ja hintaa tuolla takilla oli huimat neljä euroa ja tuunaamiseen ei juuri aikaakaan kulunut. Sopivan helppoa tällaiselle ei niin käsitöitä rakastavalle ihmiselle.

Tällä lookilla (täydennettynä keliin sopivammalla paksulla neuleella ja muhkealla huivilla) juhlittiin viikonloppuna naapuruston perinteisiä kesäjuhlia ja yhden naapurin 40-vuotissynttäreitä. Aurinkoa ei juuri toiveista huolimatta näkynyt, mutta tunnelma lämmitti sitäkin enemmän.

Kuulua johonkin

Löytää oma paikkansa, kuulua johonkin, olla osa jotakin.
Miten onnellinen sitä voikaan olla poikansa ystävistä, poikaporukasta, jossa riittää vauhtia, villiä menoa ja vaarallisia tilanteita, mutta myös ystävyyttä ja lojaaliutta. Ryhmä 4- ja 5-vuotiaita, joiden on tarkoitus olla samassa päiväkotiryhmässä ja samalla luokalla aina yhdeksännelle asti. Siinä ajassa hitsautuu yhteen, kun sitä hitsautumista on tapahtunut jo vuodessakin.

Lapsen ystävistä on, jos mahdollista, vieläkin kiitollisempi kuin omistaan. Itse kyllä pärjäisi tavalla tai toisella, mutta lapselleen toivoo kaiken maailman onnen, ilon, rakkauden ja ystävyyden.

Onnellisena viikonloppuun, niin paljon kauneutta ympärillä.

Wind, water, sun and freedom

Viime kesän lopussa ostettu vene on seisonut pihassa muistuttamassa kuinka lähellä unelmani onkaan toteutumistaan. Vene, jossa on istuskeltu, kippistelty viinilaseja, tunnettu pirskahteleva vesi kasvoilla, tuuli hiuksissa, ihoa kuumottava aurinko ja mieletön vapaus. Näiden unelmien esteenä on ollut vain se, ettei veneessä ole ollut moottoria. Mutta nytpä on.
Ja täällä on pari tyyppiä, jotka eivät enää meinaa pysyä nahoissaan. En tiedä kumpi meistä on enemmän innoissaan, poika vai minä. Vai kuitenkin mies, joka jo miettii, että josko sen veneen kumminkin maalaisi.

Olen aina ollut maakrapu. Sellainen joka on nauttinut suunnattomasti veden läheisyydestä, rannoilla kävelystä ja satunnaisista veneilytuokioista jos jonkun veneeseen on sattunut pääsemään. Olen katsellut jännittyneen haikaillen vettä ja ajatellut, että joskus vielä on meidän aika veneillä. Ja nyt se aika on niin lähellä.
Juhannuksena vene lasketaan mökkijärveen ja suunniteltuna on jo monia reittejä ja näkemisen arvoisia paikkoja. Mökkijärvi on suuri ja sitä pitkin pääsee muihinkin vesistöihin. Uudet paikat eivät siis ihan heti tule aloittelijoilta loppumaan. Ja sitten kun loppuvat, voimme tuoda veneen kotiin ja käydä veneilemässä merellä, sinnekään ei onneksi pariakymmentä kilometriä enempää matkaa kerry.

Hauskaksi tämän meidän veneprojektin tekee myös se, että kummallakaan meistä ei ole mitään kokemusta veneistä tai perämoottoreista. Mies saikin opiskella perämoottoreita jonkun verran ennenkuin käytettyä moottoria lähdettiin ostamaan. Nyt asennushommatkin on enää loppusilausta vaille valmiit ja vesiliikennemerkit opeteltu.
Enää pitäisi muistaa, että kumpi se tyyrpuuri oikein on.

Kokemuksia kielikylvystä

Mainitsin yhdessä postauksessani ohimennen poikamme käyvän kielikylpypäiväkotia ja sain aiheesta useammankin kysymyksen, joten ajattelin, että voisin kirjoitella meidän kokemuksista ihan postauksen verran.
V siis aloitti kielikylpypäiväkodissa 3-vuotiaana, juuri ennen 4-vuotissynttäreitään. Täällä meillä kielikylpy on aloitettava 3-5 ikävuoden välillä, jotta taataan riittävä kielen oppiminen ennnen kouluun menoa.
Meillä V ei mennyt aivan kylmiltään vieraan kielen pariin, vaan oli käynyt jo vuoden verran epävirallisessa "kielikylpykerhossa" neljänä päivänä viikossa. Siellä ohjaajat puhuivat lapsille pääasiassa ruotsia ja lapset keskenään omaa äidinkieltää, joka siis oli Ruotsi tai Suomi, kaksikielisessä kunnassa kun asumme.
Lisäksi veljeni vaimo puhuu Veelle ruotsia ja Veen serkut ovat kaksikielisiä, joten kieltä hän on kuullut aivan pienestä asti.
Kielikylvyn ideanahan kuitenkin on, että sinne voi mennä aivan kylmiltään ja sanaakaan kielikylpykieltä ennalta osaamatta. Myöskään vanhemmilta ei vaadita mitään erityistä kielen osaamista. Päinvastoin meille alusta asti sanottiin, että heidän tehtävänsä on päiväkodissa opettaa kielikylpykieltä ja me kotona huolehdimme, että äidinkieli kehittyy siinä mukana iän vaatimalla tasolla.

V on nyt käynyt yhden lukukauden kielikylpypäiväkodissa, maaliskuun loppuun asti vain puolipäiväisenä, mutta siitä eteenpäin kolmena päivänä viikossa pidemmän päivän ja kahtena edelleen puolikkaan päivän. Kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Miten ensimmäiset fraasit tarttuivat, alkoi ruotsinkielellä laulaminen, lauseiden puhuminen, kaksiosaiset lauseet. Välillä meillä vallitsee kotona jo pieni kielimuuri ja usein poika leikkiessän höpöttelee itsekseen pitkiä juttuja ruotsiksi. Välillä vähän sinnepäin, mutta useimmiten jutuissa alkaa olla jo ihan tolkkua.

Meillä poika sujahti kielikylvyn maailmaan siis hyvin näppärästi ja kivuttomasti. Lisähaastetta tuo tietenkin se, kun poika kahden vuoden kuluttua aloittaa koulun. Koulussa opetus tapahtuu alussa lähes kokonaan ruotsinkielellä ja äidinkielellä opetettavien aineiden osuus kasvaa asteittain.
Infotilaisuudessa monet vanhemmat tuntuivat olevan huolissaan siitä miten lapset kokevat kun heidät laitetaan yhtäkkiä vieraskieliseen jo muutenkin heille uuteen päiväkotimaailmaan. Joku työntekijöistä vastasi mielestäni hyvin sanoessaan, etteivät ne lapset sitä tiedä, että siinä on mitään outoa tai erikoista käydä päiväkotia vieraalla kielellä, kun eivät muusta tiedä. Ja jos sillä tavalla lapsi voi oppia uuden kielen kuin itsestään, on se sen arvoista.
Ja se on todella ollut.