Torstai

 

Jännä juttu. Kun blogista on poissa vähän aikaa, sinne palaaminen on vaikeaa. Mikään asia ei ole tarpeeksi iso, jokainen lause ja kuva tuntuvat liian arvottomilta.
Ajattelin madaltaa kynnystä kertaheitolla ja kuvailin kodin pieniä yksityiskohtia. Kaivoin kameran esille auringonpaisteessa ja seuraavassa hetkessä satoikin. Näillä mennään.
Leivottiin Veen kanssa oikein muffinsseja torstain kunniaksi ja tuotiin auringonkukkia sisälle.
Ja koska nyt sataa, niin kohta taas paistaa. Ja silloin me ampaistaan ulos.

 

 

Töissä kotona

Kaikkia varmaan kiinnostaa tosi paljon työhuoneet ja töihin liittyvät asiat näin perjantai-iltapäivänä, mutta koska tässä kehkeytyi nyt tahaton blogitauko, niin vilautetaanpas huonetta, jossa mä olen aika paljon istuskellut tällä viikolla.
Työhuonetta yritin laitella jo keväällä - näemmä aivan väärään suuntaan, koska yhtenä päivänä oli aivan selvää mitä sinne tulee. Kun luovutin pakkoajatukseni keltaisesta ja ruskeasta, ja annoin musta-valkoiselle luvan, oli pinkki väri lisänä päivänselvä juttu. Joskus näiden sisustusajatusten täytyy näemmä vaan antaa hautua mielessä.

Kyseessä on siis huone, joka meillä on, ei nyt aivan kodinhoitohuoneen kaltaisessa suuressa käytössä, mutta paljon ei puutu. Huoneeseen nimittäin siirrettiin keväällä iso eteisen kaappi, jossa säilytetään ei päivittäisessä käytössä olevia vaatteita. Lisäksi mulla on työkaveri, jonka kanssa jaan huoneen - oma konttorijänis.

Ennen koneen kanssa tuli istuttua keittiön pöydän äärellä, mutta nyt kone on ollut koko ajan työhuoneessa - ja kumman paljon paremmin siellä viihtyy itsekin. Ja mikä parasta, mitään uutta ei tarvinnut hankkia. Vanha pöytä sai maalia ylleen, matto on vanha kirpparilöytö, hylly äidiltä ja verhot olohuoneseen ostamani, mutta jotka eivät sinne sitten oikein sopineetkaan. Jossain vaiheessa täytyy kyllä hankkia pöytälamppu ja kunnon työtuoli, mutta aika pienillä hankinnoilla pääsee.

Inspiroivaa viikonloppua.

Menetetty

Hellekesä taitaa olla lopullisesti mennyttä. Menetetty pimeneville illoille, raikastavalle tuulelle ja nurkan takana vaaniville sateisille päiville. Samaan aikaan äärettömän haikeaa, mutta kuitenkin niin innostavaa. Kesän haahuilu ilman kalenteria ja kelloa on mennyttä, ja nyt kunkin menot on taas kirjattuna kalenteriin, jotta tiedetään missä pitää olla ja milloin. Kontrollifriikki minussa hykertelee, kesänlapsi takertuu viimeisiin lämmittäviin auringonsäteisiin kuin hentoihin viljankorsiin tietäen, että pian ne napsahtavat poikki.
Aikansa kutakin, enkä voi meidän mahtavan kesän jälkeen kuin todeta jälleen kerran, kuinka rakastankaan Suomen vuodenaikoja - varsinkin silloin kun ne näyttäytyvät näinä ääripäinä.  Kuuman kesän vastapainoksi kun nautin niistä paukkupakkasistakin. Mutta yksi toivomus säiden haltijoille olisi: Vähän vähemmän syksyä ensi talvelle.

Kesä oli siis varsin onnistunut kaikkine projekteineen ja pikkureissuineen. Mutta ennen kaikkea me tehtiin juuri sitä mitä oli tarkoituskin: levättiin, nautittiin ja ladattiin akkuja, oltiin vaan. Hyvillä mielin on siis arkeen sujahdettu. Rutiinien alkamisesta kivaa tekee tänä vuonna sekin, ettei niitä tarvitse uudelleen opetella. Päiväkoti rullaa tuttuun tapaan ja töitä odottaa pöydällä.

Tyytyväisenä syksyyn siis. Ja kun niitä lämpimiä päiviä vielä eteen tulee, niin nautitaan niistä täysillä, sillä vaikka ne eivät enää kesältä tunnukaan, ovat ne kuitenkin kultaakin arvokkaampia muistella talvella.

Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä blogissani ja kommentoida, vaikka tämä blogin pitäjä on tainut kirmata enemmän kesälaitumilla. Nyt se on kuitenkin arki, ja aikaa tulee taas vietettyä sisätiloissa ja koneen ääressäkin enemmän.

Saaressa

 

Tänä kesänä aloitettu veneilyharrastus on kasvattanut meidän silmissä mökkijärven ihan uusiin ulottuvuuksiin. Vaikka harrastus on vielä opettelua, ollaan löydetty mökkijärveltä jo erityisen kiva paikka. Vain muutaman kilometrin päästä mökiltä on kiva saari, johon on rakennettu mukavuudet grillakatoksesta aina huussiin, pilkottuihin polttopuihin ja kunnon laituriin asti. Saari on erityisesti melojien suosiossa, vierestä kun menee mukava melontareitti, mutta myös veneilijät käyttävät saarta tukikohtanaan vieraskirjasta päätellen aika runsaasti.
Me ollaan käyty tällä saarella jo useita kertoja ja suunniteltiimpa jo menevämme sinne talvella jäitä pitkin. Vierestä löytyy suurempi Linnasaari, josta kallioille kipuamalla pääsee ihailemaa hienoa näkymää järvelle.

Saaressa ollaan käyty eri kokoonpanoilla, ja tärkeintä onkin, että mukana on ollut jonkilaiset eväät. Retki tuntuu heti paljon juhlavammalta kun se huipentuu eväiden syöntiin. Grillikatoksessa ollaan keitelty nokipannukahveja ja oikeastaan kahvi taitaa maistua parhaimmalta juuri niin tehtynä ja sellaisissa olosuhteissa nautittuna, kädet noeassa ja järvi ympärillä.
Myös harjoitteleva laivakoira pääsi viime kerralla mukaan reissulle.

 

 

Mökin säilytysratkaisuja

Kun mökillä tilaa on vähän, on tavaroiden määrä pakko pitää minimissä ja säilytysratkaisut toimivina. Kun jokaisella tavaralla on tarkoituksensa ja oma paikkansa, ei kaaostakaan pääse syntymään niin helposti. (Plus tietenkin, että ne tavarat palautetaan omille paikoilleen.)
Yksi tällainen kompastuskivi meillä mökillä on saunan eteinen, joka meillä toimittaa aika montaakin virkaa, mutta jota useimmiten kutsutaan aika kuvaavasti kodinhoitohuoneeksi. Täältä löytyy kaikkea kengistä, pesuaineisiin, pyyhkeisiin, hyttysmyrkkyihin, polttopuihin ja jopa keittolevy ruuanlaittoon. Kaikki omilla paikoillaan ja löydettävissä.

Saunan eteisen hirret on vahattu jo viime kesänä valkoiseksi. Ne avartavat pientä tilaa vanhoihin kellastuneisiin verrattuna kummasti.
Eteiseen on kikkailtu säilytystilaa sekä katonrajaan, että penkkien alle ja näin siitä on saatu varsin toimiva meidän porukalle. Pieni peilikaappi kätkee sisäänsä kaikki mökillä tarvittavat putelit ja purnukat.
Lämmöllä hellinyt kesä teki vaatesäilytykset hyvin helposti, kun edes kengät eivät usein käyttöön asti päätyneet. Se asia on tietysti todellinen, että syksyn saapuessa, tähän tilaan isketään muutama pari kumisaappaita ja sadetakkeja. Tällä mennään ja sopuhan antaan sijaa.

Mustaksi vahatun saunan voi käydä tsekkaamassa täältä.

Mökkisauna

 

 

Tänä kesänä on tullut tehtyä mökillä jonkun verran pieniä kunnonkohotusoperaatioita. Sellaisia armottoman esteetikon viihtyvyyteen ja mukavuuteen oleellisesti vaikuttavia asioita. Yksi näistä operaatioista oli kovinkin keltaiseksi muuttuneen saunan hirsien käsittely sisäpuolelta mustiksi.
Kunhan keksittiin mitä tehdään, koko hommahan oli tosi yksinkertainen ja nopea toteuttaa. (Varsinkin kun anoppi ystävällisesti vahasi yllätykseksi kesken jääneen seinän meidän poissaollessa.)
Käsittelyaineeksi valikoitui Tikkurilan Supi saunavaha, saman sarjan valkoisella kun oltiin käsitelty jo kotisauna ja mökin sisäseinät onnistuneesti.

Saunassa päätettiin vahata mustaksi vain seinät ja jättää lauteet, katto ja lattia ainakin vielä toistaikseksi puun väriseksi. Tykkään kombosta, koska sauna ei mennyt kuitenkaan liian tummaksi, vaan lauteet antavat kivasti kontrastia. Silti siellä on selvästi sellainen savusaunamainen fiilis.
Saunan kruunaa tietysti aivan ihana Kastorin retrokiuas. Täsmälleen samanlainen kun meillä oli lapsena mökkillä.

Tässä saunassa saa muuten äärettömän kosteat ja hyvät löylyt, ja eipä ole tänä kesänä sisänsä täysin mukiinmenevää kotisaunaa kovin paljoa ole lämmitelty. Vaikka onhan se selvää, että saunakokemus on erilainen kun ympärillä on kunnon hirret, ikkunasta näkyy järvi ja kuikkien huuto kuuluu saunaan asti. Ja kaiken kruunaa vihta ja tietysti uintiretki.

Esittelen myöhemmin meidän pienen saunan eteisen, josta on saatu pienillä kikoilla toimiva.