Rohkeutta oppimassa

Blogini on tässä elämän muissa tohinoissa jäänyt sivuun osittain ihan ajanpuutteen vuoksi. Opiskelu, työt ja perhe täyttävät kalenteria sen verran tehokkaasti, että jostain on ollut pakko tinkiä. Aika aikaansa, ja koska tähän suuntaan ei mitään velvoitteita ole, olen kirjoitellut tänne silloin kun siltä on tuntunut - ja jotain oikeaa sisustusaiheista asiaa on ollut.
Olisin toki voinut kirjoitella tänne päiväkirjamaisesti opiskelujen tiimoilta, monia lukijoita olisi varmasti Sisustajan opinnot kiinnostaneetkin. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa voi opiskeluiden sanoa olevan jo kohta loppusuoralla. Muutama viikko Verhoilu- ja sisustusalan perusopintoja jäljellä, ja sitten on vuorossa parin kuukauden työharjoittelujaksot ja valmistuminen.

Aloitin blogin pitämisen keväällä 2013 ainoastaan rakkaudesta sisustamiseen, valokuvaamiseen, kirjoittamiseen ja kaikkeen kauniiseen. Ylimääräistä positiivista oli hauska yhteydenpito  muihin kaltaiisini, mutta ehdottomasti paras asia blogissa on ollut rohkeus. Se sai minut uskaltamaan tehdä hyppy alalle, johon tunnen voimakasta intohimoa. Uskaltamaan ottamaan riskin ja luottamaan, että pystyn siihen.
Nähtäväksi jää mihin tämä tie vie, mutta matka on ainakin tähän asti ollut äärettämän mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen onnellinen, että uskalsin sen hypyn tehdä.

Musta tulee isona...

Nuorena olin aina se, joka muiden pähkäillessä ura- ja opiskeluvalintojen kanssa, tiesi tarkkaan mitä haluaa aikuisena tehdä. Jostain yläasteelta asti, yli 15 vuotta, oli kaikki päivänselvää.
Parin vuoden ajan olen pyöritellyt päässä ja leikitellyt ajatuksella, että jos sittenkin jotakin muuta. Ei sillä, että olisin kyllästynyt, tympääntynyt tai en enää pitäisi ammatistani ja sen töistä. Vaan lähinnä ajatuksella, että uskaltaisinko, pystyisinkö ja ennen kaikkea, mitä se joku tarkalleen ottaen olisi. Haaveita ja unelmia oli monenlaisia, mitä niistä lähteä seuraamaan?

Tämän syksyn aikana ajatukset, halut ja mielenkiinnon kohteet ovat kuitenkin siinä määrin löytäneet toisensa, että tulevaisuus on aika kirkkaana kuvana mielessä.
Täydellisen heittäytymisen seurauksena aloitin viikko sitten sisustajan opinnot. Samaa aikaan niin hurjan jännää, innostavaa ja vähän pelottavaakin.
Luvassa on aika tiivis puolitoistavuotinen koulun penkillä. Tai, eipä niitä penkkejä kovin paljoa kuluteta, vaan Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto on aika tiivis pläjäys monenlaista käsillä tekemistä.
Kokonaan en vanhaa alaani halua enkä aio jättää, vaan tulevaisuudessa voin toivottavasti yhdistää sisustajan ja kirjoittajan työt.
Uusi alku vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta ja opittavaa on niin paljon. Aika näyttää mihin tämä tie vie. Varmasti se tuo myös uutta puhtia tosi laiskanlaisesti syksyn aikana päivittyneeseen blogiini.
Uusi aamu, uusi alku.