perjantai 31. toukokuuta 2013

Viides kesä

Alkamassa on viides kesä omassa pihassamme, puutarhassamme, unelmassamme.
Pari vuotta vanha omakotitalo, jonka yli 6 000 neliön kokoinen tontti oli kirjoittamaton paperi. Ihana ryytimaa kasvatuslaatikkoineen löytyi, pari nuorta omenapuuta ja pieni tammi, vähän pensasaitaa. Eikä sitten paljon muuta. Omenapuut jänikset söivät ensimmäisenä talvena, mutta tammi otti viime kesänä kasvuspurtin. Se taitaa olla jo minua pidempi.



Viisi vuotta sitten alkoi valtava projekti. Niin valtava, että jos olisin sen tiennyt, olisin ehkä miettinyt kaksi kertaa, tai edes istunut hetkeksi alas. Tai en olisi. Niin paljon halusin maalle ja suuren pihan. Me molemmat halusimme.
Koska pihassa ei ollut juuri mitään, olemme tehneet kaiken itse. Kirjaimellisesti. Kaikki suunnitelmat olemme miettineet, yleensä alkuyön tunteina, ja jokaisen kottikärryllisen savimaata ja multaa kärränneet itse. No, mies vähän enemmän kuin minä. Olemme kokeilleet, erehtyneet ja joskus onnistuneetkin. Siirtäneet kasveja ja tehneet kukkapenkkejä uusiksi, välillä kyllästymiseen asti. Kokeilleet mistä pidämme ja mitä pihallemme haluamme. Sekään kun ei ole alusta asti ollut selvää.


Kun pihaa on rakennettu itse pikkuhiljaa, on monella kasvilla pihassamme merkitys. Tuon koivun isäni pelasti mökin vanhan saunan katolta kasvamasta ja toi sen meille. Nuo hevoskastanjat on kasvatettu veljieni lasten puistosta keräämistä siemenistä ja tuo vaahtera on samanikäinen kuin poikamme. Etupihan kivetyshommasta lähdettiin suoraan synnytyslaitokselle. Muistoja ja elämää.


Meidän pihamme on piha, jossa kasvaa onnellisia lapsia ja paljon vallattomia koiria. Kukkapenkkimme eivät varmaankaan koskaan ole niin loistokkaita, etteikö sinne mahtusi pikkupoikaa traktorillaan tai muutamaa uteliasta koirankuonoa. Ja ennenkaikkea, se ei ole koskaan valmis. Hyvä niin.



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Helle


Mahtava helleilta. Uusi terassin pätkä pääsi tositoimiin kun sille viritettiin uima-allas. Lämmintä vettä, vähän laivoja ja kesäleikit olivat taatut.
Tämän kesän tavoitteeksi pihan suhteen otan tehdä vähän vähemmän ja nauttia enemmän. Mitä sitten vaikka nurmikko muistuttaa voikukkapeltoa tai rikkaruohot rehottavat kukkepenkissä. Pihasta pitää myös nauttia, se ei saa olle pelkkää työleiriä.





Vuodet omakotitalossa ovat opettaneet, että ne nokkoset kukkapenkissä vain kuuluvat kauppaan. Mutta tänä kesänä lupaan olla itselleni armollisempi ja olla haalimatta liikaa projekteja.
Kuten kuvista näkyy, tänään on nautittu. Loikoiltu auringossa, saatu rusketusraidat ja leikitty vesisotaa. Eletty parasta kesää.




tiistai 28. toukokuuta 2013

Istutin puun


Alusta asti on ollut selvää, että haluamme pihallemme suuren hedelmätarhan. Pihalla kasvaa tällä hetkellä kymmenisen omena-, luumu- ja kirsikkapuuta. Nyt päätimme lisätä vielä pari puuta rivien päähän.
Kokeilun ja erehdyksen kautta parhaaksi tavaksi kasvattaa omenapuita todella tiiviissä savimaassa, olemme todenneet istutuslaatikot. Mies on nikkaroinut pari lautaa korkeat ja neliön kokoiset laatikot, joiden alle on kaivettu suuri kuoppa. Kuopan pohjalle on laitettu salaojaksi reilusti soraa ja hiekkaa ja sen jälkeen loput multaa.


Aluksi suoraan maahan istutetut kokeilut kasvoivat niin hitaasti ja kituen, että halusimme kaivaa ne ylös ja sen jälkeen kasvu on ollutkin aivan toista luokkaa.
Samaisen laatikkoihin siirron olemme tehneet myös marjapensaille ja nekin alkavat olemaan jo hyvän kokoisia. Ja kyllähän laatikot helpottavat myös rikkaruohojen kitkentää ja ruohonleikkuuta.



Nyt lajeiksi valikoituivat Punainen Melba ja Huvimajan kirsikka. Ennestään meiltä löytyy muun muassa Valkeaa kuulasta, Loboa, Jaspia ja Pirjaa. Lisäksi naapurustossa kasvaa omenapuita, joten uskon, että pölytykset hoituvat kyllä. Yleensähän riittää, että lähistöltä löytyy 3-4 eri lajiketta.
Jos jotakuta kiinnostaa omenapuiden pölytys, niin tätä taulukkoa olemme käyttäneet itse opiskellessamme pölytyssuhteita Mtt:n pölytystaulukko


maanantai 27. toukokuuta 2013

Viikonloppupuuhailuja

Ihana työntäyteinen viikonloppu takana. Saatiin tehtyä paljon rästihommia, kun mitään suurempaa ei ole nyt kesken.




Kasvihuoneeseen on istutettu tomaatit, kurkut ja munakoisot. Vielä on ainakin vesimeloonin taimet etsinnässä, ne kun olivat mukava yllätys viime vuonna kasvihuoneessa kasvaessaan. Tuottivat satoa tosin edelliskesänä avomaallakin.
Lisäksi ajettu nurmikko paraatikuntoon, kitketty metrikaupalla kukkapenkkejä ja siistitty pihan hiekka-alueet. Ja parin päivän kuluttua saa varmasti taas aloittaa nurmikonleikkuusta.


Tehtiin naapurin kanojen munista superhyvää raparperipiirakka. Lisäplussana hauskan väriset munat.



Kylässä oleva anoppi on kerännyt meille monta kimppua huumaavan tuoksuisia kieloja ja omenankukat aukeilevat. Mahtiviikonloppu.





perjantai 24. toukokuuta 2013

Omenankukkien aika


Eilen sateen jälkeen huomasin, että muutaman vuoden vanhoihin omenapuihimme oli ilmestynyt suuret pullistelevat, vaaleanpunaiset nuput. Puut antoivat ensimmäisen kunnon kukkanäytöksensä vasta viime vuonna, yksittäisiä kukkia on toki ollut aiemminkin. Kukinta-aika on mielettömän kaunista ja haluaisinkin ottaa tavan juhlistaa omenan kukinta-aikaa vähän. Jos nurmikolle omenapuiden katveeseen tekisi pienen eväsretken, samaan tapaan kuin japanilaiset kokoontuvat katselemaan kirsikoiden kukintaa.



Tuottivat omenapuut satoakin mukavasti viime vuonna. Omenoista tehty hillo on maistunut makoisalta talven viimassa ja puuron seassa. Viimeisiä purkkeja viedään parhaillaan.


Puutarhassa olen huomannut arvostavani ehkä kaikken eniten hyötykasveja. Jos puu tuottaa makoisia hedelmiä loppukesästä ja kukkii henkeäsalpaavan kauniisti alkukesästä, se on täydellinen puutarhaamme.

torstai 23. toukokuuta 2013

Sade



Ravitseva sade on ollut seuranamme pari päivää. Luonto nauttii ja jäipähän aikaa sisähommille ja ihan puhtaalle siivoamiselle, sille kun ei ole viime aikoina paljon aikaa annettu.
Ei nyt luovuus juokse näiden sisänurkkien sisustamisen kanssa, kun kaikki ajatukset ovat pihalla, tai paremminkin terassilla. Kovin harmaa-valko-mustaksi muuttunut sisustuksemme kaipailisi hieman väriä piristämään ja kertomaan kesästä. Ehkä päädyn siihen tuttuun vaaleanpunaiseen, sitä kun on aina kesän aikaan ilmestynyt ripaus sisälle.




Pieni tauko ulkotöistä teki hyvää, mutta huomiselle toivon jo auringonpaistetta ja pihapuuhailuja. Uusi terassinpätkäkin huutaa istujia ja seuraava suunnitelma toteuttajiaan.



maanantai 20. toukokuuta 2013

Tulppaanien hehkussa


Tulppaanien loisto on kauneimmillaan. Hassua, kun viikonlopun sää muuten oli niin täyttä kesää. Viime syksynä laitoin maahan värikkäiden tulppaanien lisäksi myös hennon vaaleanpunaista ja valkoista tulppaania. Ne kun kiehtovat itseäni kukkien väreissä. Kauempaa katsoen vaaleat värit ovat jotenkin tosi pliisuja hehkuvien punaisten ja keltaisten tulppaanien rinnalla. Lähempää katsoen nekin kuitenkin näyttävät oman kauneutensa. 



Rakastan tulppaaneja. Ne kilpailevat lempikukkani tittelistä pelargonien kanssa. Hääkimpussani oli pelkkiä tulppaaneja, ne ovat vain yksinkertaisen kauniita. Ja kaikki erilaisia.
Osa tulppaaneista on vielä nupussa, joten lumosta saadaan nauttia vielä vähän aikaa.