perjantai 26. syyskuuta 2014

Kirpeää



Kun ikkunoissa vinkuu tuuli ja nurkissa humisee syksy, ei voi olla paljon parempaa kuin kynttilät ja lämpenevä sauna.
Pikareissu puutarhalle kylmetti syvälle asti. Alennuksia piisasi, mutta mieli täysin tyhjänä istutusten suhteen. Yksi omenapuu tarttui mukaan hyvällä alennuksella, mutta muuten ajatukset ovat todella jo syksyssä ja talvessakin. Mietitään talven suunnitelmia, pientä syyslomaa ja talviloman reissua.
Pieni suunnittelu ja haaveilu ovat niin tarpeen nyt pimeässä.

 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Yhtä juhlaa



Meillä viime viikko oli yhtä yhtää. Siksi vielä pieni katsaus juhlatunnelmiin, ja erityisesti kakkuun. Sellaiseen kakkuun, jota sankari toivoi heti edellisvuoden synttäreiden jälkeen, ja jonka minä julistin mahdottomaksi tehtäväksi. Äitini näpertelyn ansiosta poika sai haluamansa kakun, josta minunkin mielestäni tuli superhieno.
Yhteispeli toimi jälleen. Miehen äiti teki itse kakun täytteineen, äitini hoiti sokerimassakoristelun ja minä lähinnä katsoin, että lopputuloksesta tulee esikuvansa näköinen.
Voileipäkakkuja teki äitini, miehen äiti taas omenapiirakka ja munkkeja. Kyllä meillä on herkuteltu.
Kiitos siis taas osallisille :)



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Viisi


 

En ole ikinä kuulunut heihin, jotka haikailevat lapsen kasvua katsellessa menneiden perään, kauhistelevat lapsen nopeaa kasvua ja toivoisivat ajan kuluvan hitaammin. Olen ennemmin seurannut suurella riemulla pituutta venyviä raajoja ja uusien taitojen oppimista. Halunnut opettaa uutta ja saada yrittämään vieläkin enemmän. Ja nauttinut hirmuisesti kaikista niistä jutuista, joita uusien taitojen oppiminen on mahdollistanut meidän yhdessä tehdä.



 

Jotain rajaa ollaan nyt ehkä pikkuisen kuitenkin ylittämässä pojan viisivuotissyntymäpäivänä. Huomaan ajattelevani, että ensi vuonna tuo on jo esikoulussa, matkalla koululaisen maailmaan, kääk. Se on askel kohti velvollisuuksia ja odotuksia.
Tänään tuo viisivuotias on kuitenkin leikkisä viikari. Aktiivinen, vauhdikas ja  liikuttavan kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Kumpa itsekin osaisi ottaa ilon irti jokaisesta päivästä samanlaisella intensiteetillä.







perjantai 19. syyskuuta 2014

Lentsikka-synttärit



 

Huh hei, meillä vietettiin eilen 5-vuotta täyttävän ensimmäisiä kaverisynttäreitä. Talo täyttyi viidestä 5-vuotiaasta, eikä menoa ja meinikiä puuttunut. Aika intensiivisesti tuo porukka juhlikin koko kaksituntisen ja kovin montaa hetkeä ei tainut kukaan paikoillaan olla. Hengästytti pelkkä katsominen.
Onneksi sää oli lämmin ja kuiva, joten aikaa vietettiin myös pihalla. Kaverukset ovat hitsautuneet niin tiiviisti päiväkodissa yhteen, että heidän leikkejään ja touhujaan oli hauska päästä seuraamaan oikein ajan kanssa. Jokaisella on porukassa oma paikkansa, toinen jatkaa  juttua siitä mihin toinen jäi. Ja vaikka leikit välillä lipuukin riehumisen rajamaille, osataan myös rauhoittua.
Talo on pystyssä, ketään ei sattunut, riitoja ei tullut, herkut maistuivat ja sankari sai kauan toivomansa leikkipyssyn. Aika onnistuneet juhlat sanoisin.





Synttäreitä juhlittiin meillä Lentsikat-teemalla, johon sopien tilattiin kertakäyttöastioita, servettejä ja tulostelin netistä kuvia pilleihin ja coktail-tikkuihin teipattavaksi. Näin sai aika helposti pienten poikien mieleen olevaa tunnelmaa. Kattoon ripustettiin vielä Dusty-lentokone roikkumaan ja äitini teippasi pöytäliinaan kiitoradan.
Kakkua näihin juhliin ei tehty ollenkaan, vaan tarjolla oli näppärästi mokkapaloja, muffinsseja, pieniä pasteijoja, nakkirullia, juusto-viinirypäle-lihapulla-coktailtikkuja, keksejä, vesimelonia ja popcorneja.

Huomenna luvassa turnausreissu Uudenmaan toiselle puolelle ja sunnuntaina jatketaan juhlimista.

Kivaa perjantaita.





sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syys


 

Aikamoinen pidennetty viikonloppu mökillä. Omenoita, parkouria, aurinkoa rantakalliolla,yhdet tuparit, säkkipimeitä iltoja,sieniä, kyläilyä, valokuvausta, sumuinen järvi, vauhdikkaita tassuja, kalastusta ja kadonnut kala. Aika paljon mahtui kolmeen päivään. 
Metsässä tuoksui syksy. Siitä ei ollut epäilystäkään. Keltaiset ja oranssit lehdet putoilivat jo maahan ja muistuttivat kesän olevan mennyttä. Toivon niin, että kauniin kuulaita syyspäiviä riittäisi pitkälle syksyyn. 
Mukaan saatiin järjetön määrä makoisia omenoita, joista osa on jo keitelty soseeksi ja osa viipaloitu kuivumaan. Tästä satsista riittää kyllä muuhunkin, joten lähipäivinä täällä taitaa tuoksua omena eri muodoissaan.

 

torstai 11. syyskuuta 2014

Sumun paljastamat



Sumuiset syysaamut ovat täällä. Ilma väreilee kosteutta ja paksu sumu peittää maiseman. Aurinko odottaa utuisten pilvien takana pääsevänsä paistamaan.
Silloin on ihanaa kävellä pellon reunoja pitkin, tähyillä metsän reunaan ja odottaa maiseman kirkastumista. Nautin sumuisista aamuista, jolloin kaikki on peittynyt salaperäisyyden verhoon ja tutut maisemat näyttävät niin erilaisilta sumuverhon takaa.
Ilmassa leijuva kosteus saa myös näkyville kaikki kasveissa olevat taideteokset.



 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kiitollinen



Vanhempainillat taitaa pyöriä parhaillaan vähän joka puolella. Niin meilläkin. Kaksi tuntia päiväkodin käytännöistä puhumista, ryhmätöitä ja vanhempien toiveita yksilöllisestä hoidosta ja mielipiteitä sokeripitoisista välipaloista. Lopputuloksena itselläni aikalailla hämmentynyt olo. Ymmärrän toki, että jokainen haluaa omalle lapselleen mahdollisimman hyvää hoitoa - niin minäkin haluan. Mutta itse ainakin koen päiväkodin niin, että se on ryhmähoitoa, jossa varmasti otetaan yksilöiden ja eri perheiden toiveet huomioon niin hyvin kuin se vain on mahdollista koko ryhmän edun nimissä.
Sanomattakin lienee siis selvää, että olen meidän päiväkotiin erittäin tyytyväinen ja luotto on aika korkealla. Liian harvoin sitä vaan tulee sanottua sinne päiväkodin suuntaan. Niinpä ajattelin sanoa ja vein päiväkodin kahvihuoneeseen keksejä ja pienen kortin. Korttiin pääsin osuvasti käyttämään uusia leimasimia. Niin hauskasti teemat sopivat yhteen.
Meillä on varmastikin käynyt tosi hyvä tuuri päiväkodin ja hoitajien suhteen, sillä niin paljon erilaisiakin tarinoita muista päiväkodeista on kuullut. Ei voi olla kuin tyytyväinen - ja muistaa aina välillä kiiressäkin sanoa kiitos.

 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Purkissa


Viikonloppuna on säilötty kesää. Purkitettu ja poimittu kukkavarsia sisään takaamaan myös ensi kesän kukat.
Pieni purkki käteen ja siinä meni rattoisasti tovi siemeniä keräillessä pienellä pojallakin.

Purkissa alkaa olla tämä kesäkin.