perjantai 30. tammikuuta 2015

Perjantai-illassa


Huh huh mikä viikkoa. Mitään ylimäääräistä ei ole ehtinyt tehdä ja niitä pakollisiakin ihan riittämiin. Ravattu siis lähinnä koti-koulu-päiväkoti -akselilla, välillä pysähdys kaupassa ja paljon lenkkejä lähimaastossa. Päivät kotona keskenään olevat koirat kun puhkuvat intoa kotiin tullessa silloin kun itse vain rojahtaisi mieluummin sohvalle istumaan.
Koulussa uusia koneita ja asioita roppakaupalla, tutkintotyön suunnittelua ja teknisen piirtämisen alkeet. Siinäpä sitä yhdelle viikolle. Mieli kuitenkin kiitollisena, että on mahdollisuus tehdä asioita, joista nauttii.



Tänään koulu loppui hieman aiemmin. Koti siiivottu, lapsi yökylässä, koirat lenkistä tyytyväisinä, maljakossa jopa tuoreet kukat. Tällä on hyvä pinnistää viikonloppuun. Sellaiseen joka toivottavasti lataa akut.
Tulppaanikuvia parempaan ei kykene, mutta jospa viikonloppuna näkyisi vaikka palanen kirkasta taivasta.
Hyvää viikonloppua kaikille.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sunnuntaiherkut





Viikonloppuisin meillä mennään nykyään aika usein tämänkaltaisella setillä. Sekalainen lajitelma erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, ja kaikille löytyy varmasti omat suosikkinsa. Ei ehkä kauhean kevyitä herkkuja, mutta taatusti terveellisempiä kuin pussillinen karkkia.
Se on vaan tässä kuivattuja hedelmiä popsiessa mietityttänyt, että miksi ihmeessä näihin on lisättävä niin kamalasti sokeria, kun vähempikin riittäisi ja jättäisi varmasti hedelmien ja marjojen omaa makua enemmän esille.
Mahtavan valikoiman löytää kauppareissun yhteydessä liikkeestä, jossa haluamansa pähkinät ja muut herkut saa itse annostella pussiin ja ne punnitaan kassalla. Oon aika lailla ihastuniut tuohon kauppaan, sieltä kun löytää tosi ison valikoiman sellaisiakin herkkuja, joita ei tavallisista kaupoissa ole saatavilla.

Herkullista sunnuntai-iltaa.


perjantai 23. tammikuuta 2015

Huoneruletti



Pienimuotoisen huoneruletin jälkeen työhuone muutti yläkertaan. Yläkerran parvekkeellinen huone sai raikastuksen vaalealla maalilla. Muuten siellä ei sitten tapahtunutkaan muuta kuin että huoneeseen roudattiin työpiste alakerrasta, sekä sohva ja senkki muualta yläkerrasta. Verhot ja mattokin ovat suoraan vanhasta työhuoneesta.
Lopputuloksena on aika avara huone, jonka seinille en ole raaskinut laittaa mitään. Todennäköisesti nakuttelen seinille aikalailla saman taulukollaasin kuin joka alakerran työhuoneessa oli, mutta nautin nyt vielä hetken vaaleista koskemattomista seinistä.


Tuon sohvan tilalle ja sille puolta huonetta olisi jossain vaiheessa tarkoitus hommata painonnostolaitteet. Mittailun jälkeen todettiin, että saadaan nämä kaksi toimintoa yhdistettyä helposti yhteen huoneeseen. Halu treenaamiseen olisi taas tauon jälkeen kova ja ajankäytöllisesti kaikkein tehokkainta tässä elämäntilanteessa tietysti olisi, jos sen voisi tehdä kotona. Nykyään kun on aika kivasti tarjolla erilaisia kuntolaitteita pieniin tiloihin ja ihan kohtuulliseen hintaan.
Pinkki oli siis siinäkin mielessä huoneelle hyvä värivalinta, että mielestäni kuntoiluhuoneena toimivan huoneen on oltava energisella linjalla värivalintojenkin kanssa.



tiistai 20. tammikuuta 2015

Värivimma


Suuret kiitokset kannustavista ja rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Ootte mahtavia tyyppejä. Hauska huomata, että useammillakin oli samankaltaisia ajatuksia ja ettei ole aivan yksin täällä tuuliviirinä.

Seesteisen ja rauhallisilla väreillä täyttyneen syksyn ja alkutalven jälkeen mieli kaipaa energisiä värejä ja räväkkyyttä. Jännä juttu muuten, että silloin kun valoja ja värejä on vähemmän ulkonakin, haluaa myös sisälle kotiin rauhallista seesteisyyttä. Ja kun aurinko tauon jälkeen alkaa taas näyttäytyä, myös värit tuntuvat taas houkuttelevilta. Luulisi, että värien tuomasta hehkusta ja energiasta olisi eniten hyötyä juuri ikuisuudelta tuntuvan syksyn aikana. Niin, tai näin. Värit ovat taas tässä kodissa. Ja tuntuvatpa ne raikastavan kotia pienellä vaivalla. 

Värejä tuntuu haluavan ympärilleen niin sisustuksessa kuin lautasellakin. Ja lautasellahan se on yleensä ainoastaan hyvä juttu.
Koulussa meillä perehdytään värien maailmaan vasta ihan koulutuksen loppumetreillä, enkä malttaisi odottaa. Värien maailma on niin hurjan kiehtova, vielä kun niitä rohkaistuisi käyttämään entistä enemmän.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Musta tulee isona...


Nuorena olin aina se, joka muiden pähkäillessä ura- ja opiskeluvalintojen kanssa, tiesi tarkkaan mitä haluaa aikuisena tehdä. Jostain yläasteelta asti, yli 15 vuotta, oli kaikki päivänselvää.
Parin vuoden ajan olen pyöritellyt päässä ja leikitellyt ajatuksella, että jos sittenkin jotakin muuta. Ei sillä, että olisin kyllästynyt, tympääntynyt tai en enää pitäisi ammatistani ja sen töistä. Vaan lähinnä ajatuksella, että uskaltaisinko, pystyisinkö ja ennen kaikkea, mitä se joku tarkalleen ottaen olisi. Haaveita ja unelmia oli monenlaisia, mitä niistä lähteä seuraamaan?

Tämän syksyn aikana ajatukset, halut ja mielenkiinnon kohteet ovat kuitenkin siinä määrin löytäneet toisensa, että tulevaisuus on aika kirkkaana kuvana mielessä.
Täydellisen heittäytymisen seurauksena aloitin viikko sitten sisustajan opinnot. Samaa aikaan niin hurjan jännää, innostavaa ja vähän pelottavaakin.
Luvassa on aika tiivis puolitoistavuotinen koulun penkillä. Tai, eipä niitä penkkejä kovin paljoa kuluteta, vaan Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto on aika tiivis pläjäys monenlaista käsillä tekemistä.
Kokonaan en vanhaa alaani halua enkä aio jättää, vaan tulevaisuudessa voin toivottavasti yhdistää sisustajan ja kirjoittajan työt.
Uusi alku vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta ja opittavaa on niin paljon. Aika näyttää mihin tämä tie vie. Varmasti se tuo myös uutta puhtia tosi laiskanlaisesti syksyn aikana päivittyneeseen blogiini.
Uusi aamu, uusi alku.