torstai 31. lokakuuta 2013

Nappisukat





Meidän perheellä on ihana tilanne, sillä anoppini pitää meidät sukissa. Tämän vuoksi kuljenkin villasukat jalassa lähes vuoden ympäri. Palelen helposti varpaista ja vain kovimmilla helteillä en kisko villasukkia jalkaani iltaisin. Villasukat ja maalaiselämä kuuluvat yhteen.
Itselläni neulomiseen on jäänyt vähän kammo koulun pakkoneulomisesta. Olen aina viihtynyt paremmin vasara kädessä. Nyt tartuin kuitenkin sen verran neulaan ja lankaan, että sain muutamat napit kiinni viimeisimpiin tuliaisiin. Kiva lisä minusta näihin pitkävartisiin klassisiin villasukkiin.



Kodin värit

Olen aika lusmuilija näiden blogeissa kiertävien haasteiden kanssa, mutta tähän Tarja's Snowlandista saamaani haasteeseen päätin tarttua, aika viiveellä kuitenkin.
Värit, tai oikeastaan niiden yhteen sointuminen, ovat minulle sisustuksessa ehkä niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Toisaalta pidän väreistä ja yhdistelen niitä mielelläni, toisaalta taas nautin harmoniasta ja värien sopusoinnusta.
Ihan täysin en tietokoneen kaikkia värinmääritelmiä allekirjoita, mutta kivasti tuo antaa suuntaa. Lattian hyvinkin punaiseen taittava ruskea pyrkii ottamaan valtaa näissä kuvissa ja ohjelma tuntuu löytävän siitä eri sävyjä auringonvalon mukaan. Lattia onkin kodissamme sellainen asia, jonka vaihtamista olen pyöritellyt mielessä jo kauan. Projektina se on kuitenkin sen verran suuritöinen, ja koska en edes tiedä minkälainen lattia minua pitkässä juoksussa miellyttäisi, on sen uusiminen jäänyt. Osansa tekevät myös neljä koiraamme, joiden tassut kynsineen eivät ole parketin ylimpiä ystäviä.

Koska haaste on kiertänyt blogeissa aika paljon kesän ja syksyn aikana, en sitä nyt jaa kenellekään erityisesti. Jos kodin värikartta kiinnostaa, niin nappaa haaste ja käy leikkimässä Chip it -ohjelmalla. Aikaa saa kulumaan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Pimeässä




Jonkinlaisena valoindikaattorina on meillä pidetty sitä, että ehditäänkö illalla kaikki yhdessä ulkoilemaan valoisan aikaan. Tänään ei ehditty.
Ei ole mikään ihme jos meitä suomalaisia pidetäänkin maailman mittakaavassa hieman sisäänpäinkääntyneinä ja outoinakin. Syksyn ja talven pimeys sekä vastakohtana kesän yöttömät yöt, onhan tämä elämä pohjolassa aika hullua touhua.
Äsken lenkillä ainoat valopilkut olivat satunnaisten talojen valot ja otsalampun valokeilassa loistavat aurauskeppien heijasteet. Tätä tämä nyt on.
Pimeyttä poistamaan sytyttelin kynttilät kirpparilta eurolla löytämääni kynttelikköön. Maalasin kynttelikön mustaksi ja löysin pihalta kaveriksi pienen kuusen. Heti tuli vähän valoa ja lämpöä.
Meillä nautiskeltiin päivälliseksi anopin tekemään herkullista siskonmakkarasoppaa ja nyt jännitetään tuleeko se luvattu myrsky vai ei. Vähän viitteitä ulkona jo oli.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lataus




Pikainen viikonloppuloma teki tehtävänsä ja akut on nyt ladattu. Kaksi yötä 30 kilometrin päässä kotoa, enempää siihen ei nykyään tarvita. Nyt jaksaa taas arjen pyöritystä kuraisia pimeitä aamuja. Juostu vesiliukumäissä, katseltu leffaa, kiipeilty seikkailupuistossa, syöty hyvin ja vähän shoppailtukin. Kaikkiaan loistava viikonloppu takana.
Aurinkokin pilkisteli tänään ja kodin kulmat tuntuvat taas entistäkin rakkaammilta.

torstai 24. lokakuuta 2013

Harmaus







Aurikoiset ja kuurantäytteiset aamut katosivat ja vuodenaikaan sopiva harmaus pääsi valloilleen. Kylmä kosteus pyrkii takin sisään ja saa hytisemään vaikka reilusti lämmön puolella mennään. Kurahousut on kaivettu kaapista ja kylpyhuone täyttyy lenkin jälkeen kuraisista tassuista.
Linnut kasvattavat rasvavarastojaan talven varalle, mutta eivät näytä niin palelevilta nekään.
Kuraisen lenkkipolun varrelta löytyi kauneutta kun vain malttoi katsoa.
Meillä lähdetetään huomenna harmautta pakoon ja vietetään syyslomaa numero kaksi. Edessä viikonloppu kylpylässä lapsen ehdoilla ja pientä hemmottelua meille aikuisillekin. Aika omiaan tähän harmauteen.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Maustepurkit mustiksi




Suuri keittiödilemmani on matkailla kohti ratkaisua. Tykkään, että mausteet ovat keittiössä käden ulottuvilla ja helposti saatavilla, mutta en mitenkään rakasta noiden kaupassa myytävien maustepurkkien ulkonäköä.
Niinpä päätin tuunailla nuo kaupan normipurkit uuteen uskoon ja pääsihän mukaan pari pilttipurkkiakin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan maalasin vain kannet mattamustalla spraymaalilla ja rapsuttelin etiketit pois, mikä ei kyllä ollut yksinkertaista lainkaan. Loppujen lopuksi liiman jämät lähtivät kaikkein parhaiten ihan rypsiöljyllä hinkkaamalla. Uskomatonta, mutta totta. Lopuksi tulostin Dymolla tarrat purkkien kylkeen. Yksinkertaista, helppoa ja paljon paremmin meidän keittiöön sopivaa. 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Valoja pimeydessä





Tänään pihahommissa vietetyn aamupäivän ja päiväsaunan jälkeen päätettiin lähteä extempore-reissulle Linnanmäelle Valokarnevaaliin, ja kyllä kannatti. Ollaan miehen kanssa joskus vuosia sitten oltu samaisessa tapahtumassa, mutta en kyllä muistanut, miten hienot Linnanmäen valot pimeässä jo talveen taittuvassa illassa ovat. Tietysti myös kaikesta innostuva poika saattoi auttaa näkemään kaiken paremmin. Oman leimansa iltaan toi taivaalta ajoittain vihmonut räntä, joka ei kyllä loppujen lopuksi haitannut kovinkaan paljoa, koska olimme varustautuneet talvitakein. Karvavuorellinen huppu oli oikein omiaan taistelmaan vaakatasossa lentävää räntää vastaan.
Laitteissa käydessä, Sea Lifen kaloja katsellen ja valoja ihastellen ilta kuluikin nopeasti ja meillä onkin varmasti kohta jo aivan hiljaista.


perjantai 18. lokakuuta 2013

Talven varaksi




Vihdoinkin meillä tarjotaan tinteille ruokaa, kun löysin kivat ruokinta-automaatitkin. Talitintit ovat käyneet pitkään tähyilemässä meidän terassin lyhtyihin, että saisiko nyt jotain muutakin kuin noita auringonkukan siemeniä suoraan auringonkukista. Nyt saa pähkinöitäkin ja hyvin paljon lyhtyjä muistuttavista ruokailupaikoista. Ruokinta-automaatit päätyivät nyt terassille, että saamme ihastella lintuja lähietäisyydeltä, mutta ehkä ne siirretään käytännön syistä vähän kauemmas. Keväällä lumen alta paljastuva sotku kun on kokemusten mukaan aikamoinen.
Monissa blogeissa on saanut tänään ihastella ihanan lumisia maisemia. Meillä satoi ensiräntä ja siitäkin poika ja koirat onnistuivat ottamaan kaiken ilon irti. Talvea ja lunta on meillä fiilistelty kovastikin ja talviloman suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa muotoutua. Saa nähdä onko syksy jo kääntymässä talveen päin etelässäkin.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Yksinkertaista kauneutta



Ihailen koiranputken kauneutta vuodenajasta riippumatta. Kesällä niiden kukka on kaikessa kauneudessaan ja yksinkertaisuudessaan kuin pitsiä. Talvella kuivuneiden kukintojen saadessa ylleen jääreunukset, ne kimaltevat kilpaa auringon kanssa. Ne pilkistävät lumihangesta kauniissa muodossaan. Nyt syksyllä ne ovat vähän unohdetun näköisiä yhä harmaantuvilla tienpientareilla, mutta kauniita yhtä kaikki.




Koiranputkeä näkyy jonkun verran sisustuksissa, tapeteissa ja tekstiileissä. Eikä ihme. Mielestäni sen on hurmaavan kaunis pyöreine muotoineen ja luonnollisine väreineen. Taitoin putkia maljakkoon olohuoneeseen ja mielestäni ne sopivatkin oikein kivasti harmaata seinää vasten. Auringonpaisteessa kaikki näyttää hyvältä.




maanantai 14. lokakuuta 2013

Valon pilkahduksia sairastuvalla


Meillä on sairastettu jokseenkin koko syksy. Ei mitään kovasti vauhtia hidastavaa, mutta pojalla on ollut nuhaa nuhan perään. Päiväkodin aloittaminen on siis tehnyt tehtävänsä. Loppuviikosta kuume sai kiinni meidät aikuiset ja eilen vielä pojankin. Tämä päivä on otettu pojan kanssa superrauhallisesti kotioloissa ja eikähän se aurinko ala taas paistamaan meillekin. Käytännössä päivä on siis viettty sängyssä loikoillen ja kirjoja lukien, c-vitamiinia tankkaillen ja V nukkui oikein kunnon päiväunet.




Päiväkodista puheenollen. Meillä taidetaan kohta tarvita Ruotsi-Suomi sanakirjaa. Sen verran kova ruotsinkielinen pulputus meillä kuuluu. Kielikylpypäiväkodista on tarttunut nopeaan tahtiin lauseita, numeroita ja lauluja. Vähän kyllä säälittää kun toinen laulaa innoissaan jotakin päiväkodista tuttua laulua, mutta ei muista sitä kokonaan. Eikä meillä vanhemmilla oikein ole ruotsinkielisten lastenlaulujen tietoutta. Onneksi on Google.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Epäonnistu paremmin


Radiossa sanottiin, että tänään vietetään epäonnistumisen päivää. Siihen teeman liittyen halusin kuvata meillä pojan huoneessa olevan taulun, joka alunperin valikoitui seinälle lähes pelkästään sopivien väriensa vuoksi. Nyt kun olen taulua seinällä katsellut, olen tullut siihen tulokseen, että tuon taulun sanomassa kiteytyy aika pitkälti se, mitä haluaisin lapselleni opettaa.
Kun epäonnistumisiltä ei kukaan voi elämässään välttyä, on tärkeää miten niihin suhtautuu. Kun epäonnistumisen jälkeen muistaisi itsekin kerätä itsetuntonsa rippeet ja muistaisi, että epäonnistumisesta voi oppia. Ja epäonnistuisi seuraavalla keralla hieman paremmin.