maanantai 23. helmikuuta 2015

Maanantai



Viikon alku ja lieviä käynnistymisvaikeuksia ilmassa. Viime viikon etäviikko koulusta kului liian nopeasti, vaikkakin kivoissa puuhissa. Ison osan siitä vei kuitenkin ensimmäisen näyttötutkinnon suunnitelmien tekeminen, ja kun sen tänään palautin, olo keveni heti.
Viime viikolle oli suunnitelmissa enemmänkin sisustuspuuhia, mutta ne jäivät hieman muiden hommien jalkoihin. Tuleva pukeutumishuoneeni sai seinille kuitenkin parit hyllyt ja tyttömäisiä tavaroita. Vaaleanpunainenkin tuntuu kevään tullessa taas houkuttelevalta väriltä.



Jotakin väriä huutaisi meillä muutkin tilat. Pimeän aikana kovasti suosimani musta, valkoinen ja harmaa kaipaisivat nyt valon lisääntyessä seurakseen vähän väriä. Onneksi kukilla voi aloittaa.



keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tunturissa




Reissu Leville tehty ja mielessä monta huikeaa näkymää, kivaa laskua ja tunturituulta. Meillä sattui taas tällekin hiihtolomareissulle aika mahtavat kelit, sillä saimme nauttia auringonpaisteesta lähes joka päivä ja laskettelupäivän kovin pakkanen oli kymmenen asteen tietämillä. Vasta lähtöpäivänä heräsimme 25 asteen kirpakkaan pakkaseen.
Muuten tunturissa oli tarjolla kyllä säätä joka lähtöön: hyistä tuulta, sakeaa sumua, kaiken peittävää tiivistä lumisadetta, pöllyävää irtolunta - ja sitä paistetta ja tyyntäkin hetkittäin. Levitunturi näytti siis monet kasvonsa meille.



Saatiin plakkariin yhteensä seitsemän laskupäivää, sillä aamulla junan saapuessa Kolariin, me sännättiin heti rinteeseen, ennen kuin otettiin edes majoitusta vastaan. Se olikin loistoidea, koska näin saatiin yksi lomapäivä lisää. Paljon muuta me ei sitten tehtykään kuin nautittiin Levin mahtavassa kunnossa olevista rinteistä, joissa tilaa riitti. Kerran kävimme kylpylässä ja keilaamassa, ja lähtöpäivänä poikkesimme perinteemme mukaan kotieläintilalla Äkäslompolossa.
Reissussa uskaltauduin kokeilemaan myös sitä jahkailemaani lumilautailua ja innostuipa mieskin laudalle pariksi tunniksi. Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta nähtävästi en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi mustelmia, sillä vuokrasin laudan vielä toisenakin päivänä ja uskaltauduin jopa vähän isompaan rinteeseen. Hauskaa oli, mutta onhan se ehkä hieman näyryyttävää, että oma viisivuotias vetelee menemään laudalla ja huikkailee välillä vinkkejä mammalle, jolla on perustavanlaatuisia ongelmia käännöksissä.



Meidän ensimmäinen matka Leville tehtiin pari vuotta sitten, pienimmän laskijan ollessa kolmevuotias. Silloin tutuiksi tulivat siis erityisesti lastenrinteet, mutta nyt rinteitä enemmän kolunneena, olisi jo silloin Levin loivat Etelärinteet olleet oikein sopivia. Nyt kun laskuja ei tarvinnut miettiä kenenkään taitojen mukaan, pääsimme ottamaan koko Levin haltuun ja jokaiselle taisi löytyä ne omat suosikit. Itse innoistuin eniten ehkä Koillisrinteissä, joissa oli mukavasti sekä pituutta, että jyrkkyyttä - sekä upeat maisemat. Bonuksena rinteiden välissä oli useampana päivänä poroja jäkälää kuopimassa. Utsuvaaran alueen rinteet olivat suojainen vaihtoehto tuulen käydessä liian kovaksi. Rinteisiin yltävä auringonpaiste oli aika vastustamaton.
Upeita maisemia oli joka puolella ja intohimoista valokuvaajaa vähän harmitti, että kunnon kameraa ei viitsinyt koko ajan kantaa mukana ja minkäänlainen kuvaaminen ilman hanskoja oli tuulesta johtuen aika mahdotonta.




Meillä oli majoitus aivan eturinteiden kupeessa, jossa kaikki tarvittava oli aivan kävelyetäisyydellä. Autoa ei siis käytännössä viikon aikana tarvinnut. Se olikin meille oikein hyvä vaihtoehto.
Matkaseurasta täytyy kehua viisivuotiasta, joka paineli väsymättömänä menemään rinteissä kunhan vain ruokahuolto pelasi. Puhuri tunturin laella oli välillä aika karu, mutta kertaakaan tuo ei valittanut. Välillä huikkasi vain, että vaihdetaanko suojaisempaan rinteeseen.

Levi on meille paikka, jonne tulemme varmasti vielä useasti palaamaan. Se on tunturi - kelien suhteen niin hyvässä kuin pahassakin. Me saimme tällä kertaa nauttia enimmäkseen sen hyvistä puolista.




perjantai 6. helmikuuta 2015

Kohti Lappia





Se olisi sitten kouluviikko takana ja viikko Levillä edessä. Tällä kertaa päätettiin hoitaa matkat superhelposti junalla. Auto junaan illalla ja aamulla herätään Lapista. Aika näppärää. Plus että 5-vuotias on aika pähkinöinä tulevasta junamatkasta. Aika purkkejahan ne hytit ovat, mutta kyllä niissä yhden illan ja yön matkustaa.
Luvassa siis reilusti laskettelua ja pulikointia Levin loistavassa kylpylässä. Sen enempää ei tavoitteita ole, koska viime vuonna Rukallahan meillä meni koko viikko ihan laskuhommiksi.
Levin rinteethän on ihan omaa luokkaansa, sääennustus lupaa maltillisia pakkasia ja jopa aurinkoa, joten puitteet on varmasti kunnossa.