maanantai 31. maaliskuuta 2014

Keittiössä






Viikonloppu kului aikalailla äidin muutossa ja voi minkä kokonaan unohtamani aarteen kellarin kätköistä löysinkään. Vanha keltainen lasilamppu. Keskiosa lasia ja keltainen kupu. Täydellinen meidän keittiöön siis.
Olen pelastanut tämän joskus yli 10 vuotta sitten mökin vanhasta varastosta. Lienee keikkunut joskus vanhempieni asunnon katossa ja oli se jonkun aikaa omassa kodissanikin. Harmi, että sen lasi on kuvun alta hieman säröllä. Onneksi se ei kuitenkaan käytössä juuri näy.
Lamppu on kovasti mieleeni ja pääsi heti meidän vähän bistrohenkiseen keittiöön, jonka seinät maalasin viime viikolla liitutaulumaalilla. Äitini verho pääsi välillä meidän ikkunaan ja sen sävyt toistuvat terracotta-ruukuissa ja keittiöömme olennaisesti kuuluvissa hedelmissä. Nostin hyllylle vielä pari sävyihin ja tunnelmaan sopivaa tiiltä.
Sen enempää se ei tällä kertaa vaatinut.





perjantai 28. maaliskuuta 2014

Huipulla





Eilen vietettiin Veen ja äitini kanssa superkeväinen aamupäivä ihmetellen leskenlehtiä ja ekoja perhosia kivassa paikassa. Helsigin Vuosaareen, vanhan kaatopaikan päälle on rakennettu täyttömäki, jonne on vuosien varrella siirretty maa-aineksia, kiviä, kasveja ja puita pois Helsingin rakennustyömaiden alta. 60 hehtaarin aluetta on maisemoitu vuodesta 2003 asti helsinkiläisten ulkoilualueeksi ja nyt sieltä löytyy jo yli 400 kasvilajia ja monia uhanalaisia eläinlajejakin.
Alueelle on tehty erilaisia luontotyyppejä ja siellä on muun muassa laidunniitty, lehto, katajainen nummi ja harjuille tyypillisiä paahderinteitä. Unohtamatta tietenkään ulkosaariston kivikkoisia rantoja.
Aika jännää kun ajattelee, että jokainen kivi ja puun käppyrä on tuotu paikalleen rakennustyömaiden alta.

 



Tuolla kävellessä luonnon monimuotoisuus on niin selvästi nähtävillä. Fiilis on myös aika jännä kun huipulta katsellessa yhdessä suunnassa kohoavat kaupungin korkeat talot ja vesitornit, merellä päin satama ja pohjoisessa alkaa loppumattomalta näyttävä metsä.

Kyseessä taisi olla vähän myös jonkinlaiset jäähyväiset Vuosaarelle, alueelle ja myös asunnolle, joka on ollut koti sekä minulle ja miehelleni, isovanhemmille, isälleni ja nyt äidilleni. Itse asiassa äitini asui omien vanhempiensa kanssa asunnossa jo 60-luvulla, kun koko vanhaa Vuosaarta vasta rakennettiin. Kovin tutuksi koti Vuosaaressa on siis tullut.
Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet tulevaan ja me saadaan äiti vihdoin vähän lähemmäksi. Oikeastaan ensimmäisiksi viikoiksi niinkin lähelle kuin meidän yläkertaan odottelemaan uuden kodin valmistumista.
Ja onneksi Vuosaareen jää edelleen tärkeitä ihmisiä, joten vanhoja maisemia tulee kyllä käytyä katsomassa.




keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Nahkatakkinen tyttö


Rakastan nahkatakkeja. Olen rakastanut aina. Teininä muistan käyttäneeni yhtä kesät talvet, kovimmilla pakkasilla vain paksu villapaita takin alla lämmitässä, ja hyvin pärjäsi. Silloin kylmää ei kyllä tainnut kokea ihan samalla tavalla. 15 vuotta tuo samainen nahkatakki kulki mukana, aika monta viime vuotta kyllä roikkuen vaatehuoneessa käyttämättömänä. Minulle aika oli ajanut sen ohi, mutten ollut raaskinut siitä luopuakaan.
Pari viikkoa sitten kiikutin sen kirpputorille myytäväksi ja se löysikin uuden omistajan heti. Voi miten onnellinen olen ajatuksesta, että minulle yhtenä päivänä niin rakas takki voi ilahduttaa nyt jotakin toista.

 

Pari viime vuotta luottonahkatakkini on ollut kirpputorilta kolmella eurolla löytämäni musta takki. Olen pitänyt sitä kaikkien aikojen kirppislöytönäni, mutta tällä viikolla törmäsin toiseen helmeen. Vilan harmaa nahkainen takki lähti mukaan kahdella eurolla. Takeissa on tosi paljon samaa, mutta harmaa on hieman istuvampi ja naisellisempi malliltaan. Nyt saavat vuorotella kevään pukeutumisessa.
Tyylini on kovaa vauhtia menossa kohti rockimpaa, huiveilla saa kuitenkin näppärästi muutettua suuntaa.



tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ihan metsässä




Meillä käydään metsässä useamman kerran viikossa. Metsiä on ihan vieressä ja ne toimittavatkin meillä koirapuiston ja leikkipuiston virkaa. Maalaislapsiraukka ei usein leikkipuistoon pääse, mutta parhaimmat kiipeily- ja hyppypaikat näyttääkin löytyvän lähimetsästä.
Meillä kasvatukseen ei ole kuulunut liika varoittelu. Puihin saa kiivetä jos pääsee itse alas, ojien yli saa hyppiä jos on valmis kävelemään sitten kotiin märissä kengissä. Vaatteet on tehty käytettäväksi ja pestäväksi. Epäonnistumiset ovat kasvattaneet pojalle itsesuojeluvaiston, mutta eipä tuota pienet kolhut ja putoamiset näytä haittaavan. Ja älkää ymmärtäkö väärin, tottakai meillä huolehditaan turvallisuudesta.
4-vuotiaasta onkin muotoutunut aika näppärä metsässä liikkuja. Pienet esteet ei paljon haittaa kun niiden yli voi aina kiivetä.





Samalla kun V pääsee toteuttamaan pikkupojan luonnollista liikkumisen tarvetta, saavat koirat juosta jänisten ja peurojen jälkiä haistellen. Maalla asuminen on mahtavaa, kun saa samalla kertaa hoidettua sekä koirien että lapsen ulkoilemisen. Ja vielä ihailtua keväistä metsää, joka tosin viikonlopun metsäretkellä näyttäytyi vähän synkkänä.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Treenipäivitys


Kirjoittelin viime kuussa paluustani salille, ja vaikka olen aiheesta ollut täällä blogissa hipihiljaa, niin ne ekat treffit sujuivat hyvin innostavissa merkeissä. Niin innostavissa, että aluksi treffailtiin rauhallisesti pari kolme kertaa viikossa, mutta nyt on vähän kovennettu tahtia ja pyrin tekemään salitreenin viisi kertaa viikossa.
Meidän sali käyttää uusinta HUR-teknologiaa, jonka ansiosta laitteet toimivat muistikortilla, jolle oma ohjelma vastuksineen ja toistoineen on tallennettu. Laitteen voi astettaa nostamaan vastusta mikäli toistoja jaksaakin tehdä enemmän. Jos itse teen normaalin 15 toiston lisäksi kolme toistoa, nousee vastus automaattisesti seuraavaksi treeniksi kilolla. Aika näppärää, sillä tällä tavalla ei pääse lusmuilemaan, vaan kehityksestä saa kaiken hyödyn irti. Lisäksi kun vastukset ovat kortilla muistissa, ei aikaa niiden säätämiseen kulu lainkaan. Treeni on siis tehokasta - myös ajankäytöllisesti.
Treeni on suunniteltu niin, että aikaa sen tekemiseen kuluu vajaat 30 minuuttia. Sen lisäksi lämmittelen kuntopyörällä, teen vähän extravatsoja ja venyttelen kunnolla.

Meidän sali on siis Motoriikka- ja taitoliikuntakeskus Spurtin ihan uusi sali, joka on perustettu nimenomaan sitä ajatusta silmällä pitäen, että koko perhe pääsisi samaan aikaan kuntoilemaan. Eli kun Vee temppuilee jumpassa, me miehen kanssa päästään salille yhdessä. Kivaa sekä ajankäytöllisesti, että siksi, että aikoinaan kävimme miehen kanssa yhdessä paljonkin salilla.



Mitään alkumittoja tai kuvia en ottanut, koska tarkoitukseni ei siis ole laihtua tai saada kovasti lisää massaakaan. Haen salilta ennen kaikkea hyvää oloa, energiaa, kivaa yhdessä tekemistä ja vähän helpotusta hartiavaivoihin. Ja joo, eipä haittaisi jos kesän bikinikaudelle saisi vähän lihasta näkyviin. Tällä tiellä ollaan matkalla.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ajoissa



Tänään aamulenkillä tien varressa odotti ihana näky. Näsiä oli puhjennut kukkaan ja loisti upeana liilana muuten harmaalla tienpientareella. Olen seurannut sen kukkimista viime vuosina, enkä muista, että se olisi aiemmin näin aikaisin puhjennut kukkaan.
Ihanaa, aivan pian tienpientareet ovat vihreinä ja kukkia riittää kerättäväksi asti.



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lauantain seura



Mepäs vietettiin lauantaipäivää näin jännässä seurassa. Nämä kaverit löytyi Helsingistä Luonnontieteellisestä museosta,  jossa vietettiin kiva päivä ihmetellen dinosaurusten luurankoja, täytettyjä karhuja ja muita eläimiä. 4-vuotias oli aivan pähkinöinä näkemästään, erityisesti kun extempore napattiin pojan serkut vielä mukaan reissuun. 
Samaisten poikien kanssa tuli käytyä Luonnontietellisessä muutama vuosi sitten ja nyt pojat taisivat saada vielä enemmän museosta irti. Ja siellä riitti todellakin ihmeteltävää myös aikuisille. Loistokohde koko perheelle siis. Päivän kruunasi Veen ensimmäinen ratikkamatka, ja lopuksi käytiin vielä syömässä.




Aika jees lauantaipäivä siis. Keväinen Helsinki näytti niin kauniilta, että ihan pieni Helsinki-ikävä nousi pintaan. Onneksi matka ei ole pitkä ja seuraava Helsinki-päivä jo suunnitteilla.

Nyt palju tulilla ja rentoa lauantai-illan viettoa luvassa täällä. Toivottavasti myös siellä.


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vahingossa muodikas




Keltainen tuli meille kuin varkain viime kesänä - poikani halusta. Pohtiessani minkä väriseksi maalaisin kulahtaneen Tripp Trapp- tuolin, pojan vastaus oli selvä. Auringonkeltaiseksi. Ja niin siitä tuli auringonkeltainen. Ja sen jälkeen keltaista tuli vähän lisääkin. Sillä lailla sopivasti, pieninä määrinä, sillä suurina pintoina keltainen on mielestäni aika tunkkainen ja hankala väri.
Tänä keväänä keltaista tuntuu löytyvän vähän yhden jos toisenkin malliston valikoimista.
Olen ajatellut, etten seuraa sisustusmuotia mitenkään, mutta mitäs muuta tämä blogien lukeminen oikeastaan on. Moni sisustuksellinen asiahan on blogeissa jo ennen sisustuslehtiin päätymistä.
Syksyllä myös musta hiipi kotiimme enenevässä määrin ja tajuan kyllä, että se tarttui mukaan nimenomaan blogeista. Itselläni on aina kestänyt vähän aikaa lämmetä uusille muodeille, mutta kun jotain näkee tarpeeksi, siitä saattaa alkaa myös pitää. Näin käy itselleni aika usein.

Olen muodikas - vahingossa, mutta kuitenkin.