sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viikonlopun hetkiä


Mukava ja rentouttava viikonloppu takana. Lauantaina ihanat ystävät kylässä ja tänään pitkä lenkki syksyisessä metsässä ja shoppailua kaupungilla. Kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu. Aurinkokin näyttäytyi aika-ajoin ja seuraavana hetkenä satoi. Jotenkin rakastan tätä syksyn sään vaihtelevuutta. Tai olen oppinut rakastamaan maallemuuton yhteydessä. Täällä jokaisen vuodenajan aistii niin vahvasti. Syksyn syvenevä pimeys ja talven sisään pyrkivä viima. Koirat on ulkoilutettava säällä kuin säällä ja huomaan ilokseni, että myös pojastamme on kasvanut aito ulkoilmaihminen, joka ei pientä kurakeliä ja vesisadetta säikähdä. Olen alkanut arvostamaan Suomen jokaista vuodenaikaa ja iloitsemaan niiden hyvistä puolista.



Tänään ohjelmassa vielä sauna ja pohdintaa pitäisikö lämmittää pari pesällistä takassa. Aika rennoin ottein mennään. Sunnuntain ilta.



torstai 26. syyskuuta 2013

Jäässä


Sää viileni kertaheitolla hyiseen lämpötilaan ja takkaa on saatu lämmitellä, jotta syksyn viilentämät talon nurkat on saatu kunnolla lämpimiksi. Villasukat on kaivettu jo aiemmin esille, mutta nyt iltaisin haluaa kietoitua niiden lisäksi villatakkiin. Viima pyrkii sisään taloon ja tuntuu haluavan valloittaa sen kokonaan.



Aamulla nurmikon pintaan ilmestyneet jäähileet aiheuttivat ihmetystä ja ilontunteitakin. Kesän ihanuuden ja syksyn sateiden jälkeen päästään vielä nauttimaan talven riemullisista leikeistä. Aamun hileet olivat vasta esimakua, mutta muistamme, että pimeiden kuukausien jälkeen kaiken valaiseva valkeus peittää maan alleen.




keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tiiliskivi pöydälle


Nyt kun kaikki rosoinen kiehtoo itseäni sisutuksessa, päätin kokeilla miten tiiliskiviä voisi käyttää hyödyksi ihan sisätiloissa. Ajatuksissa oli tehdä niistä pöytä olohuoneeseen, mutta koska en nyt oikeastaan kaipaa pöytää tuon puisen vanhan penkin tilalle, syntyi tiiliskivestä nyt alkuksi pieni sisustuselementti kynttilöille.



Tavalliset kruunukynttilät olivat kooltaa aika sopivia tiiliskiven reikiin ja astettuivat paikoillee tukevasti.
Superrouhea kynttilänjalka pääsi olohuoneeseen odottamaan illan hämärtymistä.




tiistai 24. syyskuuta 2013

Kietoutumista


Varmaankin parasta syksyn pukeutumisessa on villasukkien ja lemppari nahkatakin lisäksi huivit. Tällä hetkellä lähes aina kun poistun ovesta ulos, on kaulaani kiedottu muhkea huivi. Se vaan yksinkertaisesti pitää koko kropan lämpimänä ja suojaa ihanasti syksyn viimalta.
Uudeksi huivisuosikiksi kiilasi veljeni ja hänen vaimonsa Vietnamista tuliaisiksi tuoma vihreä huivi.



Blogini on saavuttanut minua suuresti ilostuttaneen virstanpylvään, kun huomasin seuraani liittyneen 50 lukijaa.
Kun aloitin blogin pitämisen reilu puoli vuotta sitten, en olisi ikinä uskonut miten mukavia ihmisiä täällä on. En olisi myöskään uskonut, että blogini kiinnostaa näin montaa, ja että sitä ylipäänsä lukisi kukaan muu kuin muutama sukulainen ja ystävä. Väärässä olin.
Viime viikolla blogiini pelmahti se viideskymmenes seuraaja ja sen jälkeen on ilmaantunut vielä muutama lisää. Voi miten iloinen olen teidän jokaisen olemassaolosta. Ihanaa, että käytte katselemassa puuhailujani ja seuraamassa arkeamme.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Juhlaväsy


Pojan 4-vuotisjuhlat on nyt juhlittu viikonlopun aikana ja sankari väsynyt, mutta onnellinen. Jonkinlaisena teeman olivat paloautot, sillä niitä löytyi sekä sankarin paidasta, viiristä että kakusta. V halusi siis paloautokakun, joka suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä anopin ja äitini kanssa. Ja taidettiin välillä konsultoida miestäkin.
Sankari oli kakkuun tyytyväinen ja juhlat onnistuivat hyvin. 



Lahjaksi saatua moottirivenettä oli heti päästävä testaamaan paljussa ja illalla palju olikin täynnä polskivia pikkupoikia.
Se niistä juhlista ja huomenna luvassa jotain ihan muuta.



lauantai 21. syyskuuta 2013

4 vuotta


4 vuotta sitten ihmettelimme Kätilöopistolla ihmettä, meidän elämämme suurinta ihmettä. Vertailimme varpaita ja suukotimme sormia. Aivan kuin huoneeseen olisi astunut kirahvi.
Vuosia on kulunut ja avuttomasta vauvasta on kasvanut äärettömän reipas päiväkotilainen, joka avartaa päivä päivältä ja askel askeleelta maailmaansa. Näin sen kuulukin mennä.


Kun muistaisi nauttia jokaisesta hetkestä ja vuodesta, muistaisi, että ne tuntuvat aina vain lyhyemmiltä. 
Kun osaisi antaa parhaan mahdollisen tuen ja kannustuksen. Saada uskomaan, että maailma on avoin ja sen voi valloittaa.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Pallovalot ja niiden kaverit



Sadenpäivän ilta on omiaan huomisten juhlien järjestelyyn. Näiden juhlien tunnelma haetaan selvästi yhdessäolon lisäksi valoista.
Ulkona oli uskomattoman pimeä päivä, mutta onneksi anopin Savosta asti tuomat valot valaisevat ihanasti ja luovat tunnelmaa. Tätä rakastan syksyssä. Villasukkia, valoja, kynttilöitä, sateenrapinaa ja myös niitä pestyjä kuratassuja.
Talo on hiljennyt tänään ajoissa ja nyt vaan jännitetään, ettei huomisen sankari kehitä itselleen yön aikana pientä nuhaa kummempaa tautia. Merkkejä kyllä oli.



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mustavalkoinen muutos


Sain Veen huoneen sisustuksen eilen valmiiksi, kun ruuvailin numerovetimet työpöydän laatikoihin. Vihdoinkin jotain valmista, kun yleensä olen taipuvainen haluamaan vielä jotain erilailla. Totuuden nimissä olen kyllä tällä hetkellä aika tyytyväinen myös pienen muutoksen kokeneeseen olohuoneeseen ja keittiöön.
Joka tapauksessa sekä minä, että itse asukas olemme iloisia Veen huoneen muodonmuutoksesta.
Huonehan oli pitkään aika lälly vaalean liiloine seinineen ja kaikkine vaaleine sävyineen. Siis oikein mukava pienen pojan huone, mutta kun meillä taitaa asua nykyään jo aika iso poika, parin päivän kuluttua jo 4-vuotias.


Seinät maalasin Tunto-maalilla vähän betonimaista ilmettä jäljitellen harmaaksi ja sävy olikin minusta lopulta oikein nappivalinta, vaikka tummalta aluksi tuntuikin.
Seinien lisäksi suurin muutos huoneessa on uusi sänky, jota ei periaattessa olisi ollenkaan tarvittu, mutta kun menin näyttämään Ikean kuvastosta pojalle parvisängyn kuvaa, tuli asia sinetöityä. Poika ihastui sänkyyn oitis ja sänky on ollut nappiostos monellakin tapaa. Unet maittavat ylhäällä paremmin ja sängyn alla on tilaa leikeille. Majassa verhon takana onkin leikitty ahkerasti autoilla, rapsuteltu koiria, luettu kirjoja ja nukuttu päiväuniakin. Majan lisäksi ripustin valosarjan seinälle toimimaan yövalona. Sängyn puuosat maalasin mustaksi, puu olisi tässä hyökännyt vähän liikaa silmille.




Sängyn päädyssä oleva lamppu on parin euron kirppislöytö, jonka maalasin huoneeseen sopivaksi. Lampun lisäksi toinen lemppariasiani huoneessa ovat äitini ompelemat ihanat numero- ja kirjaintyynyt.
Sängyn alle ostettiin Ikeasta hyllykkö, jonne mahtuvat rakkaimmat lelut.  Muuten huonekalut olivatkin meillä jo olemassa. Vaatekaappi on isäni lapsuudenkodista saama liinavaatekaappi, pöytä on ostettu kirpparilta ja maalattu,  laatikot läheiseltä puutarhalta ja sopivat mielestäni hyvin hyllyiksi. Myös arkut olivat jo olemassa meillä.




Suuren muutokseen huoneeseen teki tietysti myös värisävyjen rajaaminen mustaan, valkoiseen, harmaaseen ja Veen itsensä valitsemaan paloauton punaiseen. Nyt huone on sopii luontevasti myös vieressä olevaan olohuoneeseen, mikä on kiva suoran näköyhteyden takia. Tämä huone ei ihan heti tarvitse suurempaa remonttia, koska pinnat ja värit sopivat hyvin yhä kasvavalle pojalle.




maanantai 16. syyskuuta 2013

Kukkien juoksutusta



Nyt on taas se aika vuodesta kun saa aloittaa pelargonien kuljetuksen ensin kasvihuoneeseen ja sitten autotalliin talvehtimaan. Pelargonikokoelma on taas vähän kasvanut kesän aikana, mutta eiköhän kaikille saada oma lämmin paikka autotallin nurkkaan.
Piskuiset pelargonit olivat kesällä vähän unohdettuja. Nyt niin kauniisti kukassa, mutta pelkään hieman mitä talvi niille saa aikaan. Nyt on kuitenkin vielä hetki aikaa nauttia niiden hennoista kukista ja pakata ne pian talvilevolle ja toivoa parasta.


Viikonloppuna tuli siivottua muutenkin nahistuneita kesäkukkia pois. Napsin lehtensä kuivattaneiden samettiruusujen vielä freeseinä olevat kukinnot sisään maljakkoon. Ne toivat sisään vielä palasen kesää.



lauantai 14. syyskuuta 2013

The seinä ja syksy kukissa



Maalausprojekti levisi olohuoneeseen ja pääsin taas leikkimään vähän Tikkurilan Tunto maalilla. Se on vaan yksinkertaisesti ihana maali. Pääsee taiteilemaan oikein kunnolla ja kättensä jäljen näkee heti. Sopivan rouheaa ja vähän boheemia.
Seuraksi yksinkertaiset taulut ja se on siinä. Nyt kaipaan ympärilleni selkeitä linjoja ja vähän graafistakin ilmettä. Mattoja huomaan kaipaavani nyt ilmojen viilentyessä kovastikin, mutta niitä joudun vielä odottamaan hieman sisälle pissailevan koiranpennun vuoksi. No, tuntuvat varmasti erityisen mukavilta sitten kun saan ne levittää lattioille.



Eilen tuli ostettua myös syksyn ensimmäiset callunat. Nyt on terassi taas tässä vuodenajassa.