Lapsen kanssa rinteessä

Laskettelu on meillä koko perheen harrastus. Harrastus, jota kaikki voivat tehdä yhdessä omien taitojensa mukaan. Raikkaassa ulkoilmassa, lähellä kotia.
Meillä on onni asua lähellä laskettelukeskusta ja ehtiä sinne laskemaan illaksikin. Sipoon Talmassa on käyty Veen ehdoilla ja silloin kun poika on halunnut. Välillä useammin, välillä harvemmin ja joskus taas Werneri Parkissa pulkalla laskeminen on ollut kivempaa kuin laskettelu ja silloin sukset on nakattu autoon.
Talma tarjoaa jokaiselle jotakin ja mattohissilla nousut onnistuvat pieneltäkin lapselta helposti. Talmassa on myös todellista lasketteluhenkeä, sillä ensimmäiset rinteet on saatu avattua joka vuosi nopeasti pakkasten alettua.
Laskettelu on siitä kiva laji, että suksille voi hypätä kun osaa kävellä ja intoa riittää, maalaisjärkeä käyttäen tottakai. Itseäni laskettelussa kiehtoo se, että koko perhe voi harrastaa sitä yhdessä, kukin omalla tasollaan. Pojan taso tottakai määrää vauhdin, mutta mikä sen mukavampaa kuin aurinkoisena päivänä lasketella mäkiä alas rennosti kaikessa rauhassa.

Meidän poika oli muutaman kuukauden yli yksivuotias kun hankimme minikokoiset sukset ja monot, ja V pääsi kokeilemaan vauhdin huumaa ensimmäisen kerran autotallin rampilta. Tai siis vauhdin huumastahan ei siinä touhussa ollut tietoakaan, mutta rampille hieman lunta kasaamalla sai aikaan sellaisen loivan mäen, että V pääsi harjoittelemaan tasapainoa ja sai tuntumaan suksiin. Ensimmäisenä talvena välineitä ihmeteltiin kotona ja testailtiin omaan pihaan kasatuissa loivissan minimäissä, joihin into pojalla olikin kova. Ensimmäisen kerran V pääsi oikeaan mäkeen samana talvena, kun teimme hiihtolomareissun Ylläkselle. Ylläkseltä löytyi loistavia loivia ja leveitä rinteitä lasten harjoitteluun, mutta pääasiassa V keskittyi siellä pulkkailuun.
Nyt 4-vuotiaana V laskee edelleen ensimmäisillä 80 senttisillä suksillaan, monoja on vaihdettu pariin kertaan. Laskettelusuksienhan suositellaan olevan kymmenisen lyhyemmät kuin laskijan itsensä pituus, mutta aloittelevilla lapsilla suksien on hyvä olla ainakin 20-25 senttiä omaa pituutta lyhyemmät. Onhan lyhyiden suksien hallitseminen paljon helpompaa. Ensi talveksi meilläkin on kuitenkin suksien vaihto edessä.

Jonkilaisen ahaa-elämyksen V taisi kokea viime talvena Levillä. Rinteet olivat pitkiä ja loivia, ihmisiä oli vähän ja loivassa rinteessä poika halusi ja pystyi menemään yksin hissillä.

Ensimmäiset kaksi vuotta V laski sauvoista kiinni pitäen, mutta viime talvena jaloissa alkoi olemaan sen verran voimaa, että käännökset ja auraukset alkoivat onnistua itsenäisesti.

Jotkut käyttävät lasten kanssa lasketellessa valjaita, mutta me emme nähneet niitä tarpeellisiksi. Hankalimmat paikat mennään edelleen aikuisen sauvoista kiinni pitäen.

Ja voi sitä riemua kun poika tänä talvena pääsikin Talmassa isoon rinteeseen ja selviytyi hallitusti yksin alas. Se onnistumisen riemu lapsen kasvoilla on vanhemmille varmasti sitä kaikkein hienointa katsottavaa. Ja sitähän harrastusten on tarkoitus antaa, elämyksiä, onnistumisia ja itseluottamusta.