Rohkeutta oppimassa

Blogini on tässä elämän muissa tohinoissa jäänyt sivuun osittain ihan ajanpuutteen vuoksi. Opiskelu, työt ja perhe täyttävät kalenteria sen verran tehokkaasti, että jostain on ollut pakko tinkiä. Aika aikaansa, ja koska tähän suuntaan ei mitään velvoitteita ole, olen kirjoitellut tänne silloin kun siltä on tuntunut - ja jotain oikeaa sisustusaiheista asiaa on ollut.
Olisin toki voinut kirjoitella tänne päiväkirjamaisesti opiskelujen tiimoilta, monia lukijoita olisi varmasti Sisustajan opinnot kiinnostaneetkin. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa voi opiskeluiden sanoa olevan jo kohta loppusuoralla. Muutama viikko Verhoilu- ja sisustusalan perusopintoja jäljellä, ja sitten on vuorossa parin kuukauden työharjoittelujaksot ja valmistuminen.

Aloitin blogin pitämisen keväällä 2013 ainoastaan rakkaudesta sisustamiseen, valokuvaamiseen, kirjoittamiseen ja kaikkeen kauniiseen. Ylimääräistä positiivista oli hauska yhteydenpito  muihin kaltaiisini, mutta ehdottomasti paras asia blogissa on ollut rohkeus. Se sai minut uskaltamaan tehdä hyppy alalle, johon tunnen voimakasta intohimoa. Uskaltamaan ottamaan riskin ja luottamaan, että pystyn siihen.
Nähtäväksi jää mihin tämä tie vie, mutta matka on ainakin tähän asti ollut äärettämän mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen onnellinen, että uskalsin sen hypyn tehdä.

Betonin lumoissa

Betoni on taas viime aikoina ollut kovasti mieleeni ja sitä onkin tullut työstettyä sekä pieniin esineisiin, että sitten "feikkipintana" seiniin. Jännä, että tämä materiaali on ollut pinnalla jo pitkään, ja tainnut tulla suomalaiseen sisustukseen jäädäkseen.
Kokeilin lopulta myös tuota betonista ja harjanvarsista tehtyä jakkaraa, jota aikoinaan näkyi ahkerasti blogeissakin. Pakko myöntää, että se oli todella näppärä toteuttaa. Betoni sopii mielestäni tosi hyvin skandinaaviseenkin sisustukseen ja lämpimän puun rinnalle, ja voi ollakin, että tällaiset jakkarat päätyvät meille uuteen makkariin yöpöydiksi.

Vesi

Vesi on itselleni läheinen ja tärkeä elementti. Ei niinkään siksi, että olisin intohimoinen uimari tai janoaisin veteen kesät talvet lämpötilasta huolimatta. Vaan eniten veden läheisyyden rauhoittavan vaikutuksen vuoksi. En lakkaa ihmettelemästä mökkijärven erilaista valoa, äänimaailmaa ja tuulen tuoksua.
Sitä tuulta nuuhkittiin meidän minisyyslomalla viime viikolla. Pääsin yhdistämään pienen lomailun pitkän viikonlopun merkeissä remppahommiin ja me otettiin ilo irti varmaankin syksyn viimeisistä aurinkoisista, lämpimistä ja kuivista keleistä.
Ja maisemista, joihin en kyllästy.

Lämmitystä

Lämmityskausi on päässyt hyvään vauhtiin ja ainakin meillä on nyt yöpakkasten aikaan lämmennyt takka joka ilta. Näin alkusyksystä takkaa jaksaa vielä fiilistellä ihan eri lailla, tammi-helmikuun paukkupakkasilla se tuntuu jo enemmän vain lämmönlähteeltä.
Pojan huoneesta jäi aiemmin ylimääräiseksi yksi Kallax-hyllykkö ja siirsin sen takan viereen. Se on osoittautunut aika käteväksi paikaksi säilyttää puita. Kolmeen lokerikkoon mahtuu kiva määrä polttopuita ja ne on helppo nakata vierestä tulipesään.

Olen miettinyt hankkivani takan eteen mustan lehmäntaljan, mutta se ajatus ei ole nyt edennyt toteutukseen. Sitä odotellassa kaivoin lampaantaljat esille ja yksi pääsi takan eteen. Täytyy sanoa, että siinä oli tänäänkin aika ruuhkaa.

Portaat yläkertaan

Yläkertaan johtavat portaat on olleet työlistalla jo pitkään, mutta homma on vaivansa vuoksi jäänyt toistaiseksi. Nyt kun meillä koulussa on menossa maalausjakso, tuli myös hyvä tilaisuus maalata nämä omat portaat.
Portaat ovat siis mäntyiset ja olivat aiemmin tummaksi, vähän punertavaksi petsatut.  Suurin sysäys maalaamiselle oli kuitenkin koirien ala-askelmille kynsistään jättämät jäljet. Yksi koirista nakerteli myös pentuaikana alimpia, juuri hammaskorkeudella olevia askelmia.  Ne siis oikeasti olivat aika karun näköiset.
Koska vain portaiden askelmat olivat ennen olleet tummat ja muut osat valkoiset, päätin maalata vain askelmat. Etsin mahdollisimman lähellä vanhoja osia olevan valkoisen sävyn ja maalasin askelmat sillä. Luonnossa huomaa kiiltoeron, mutta itse sävy on kyllä hyvin lähellä.

Työhön lähdin opettajan ohjeistuksella sekä Tikkurilan Otex Akvan ja Betoluxin voimin. Aluksi poistin portaista liukuestetarrat, joka oli paljon ajattelemaani isompi homma, sillä tarrat eivät meinanneet irrota sitten millään.
Saatuani tarrat lopulta irti ( ja vannottuani, ettei sellaisia uusiin portaisiin tule) hioin portaat kevyesti ja paikkailin pahimpia puremajälkiä. Sitten teippasin askelmat tarkasti maalarinteipillä ja pölynpoiston jälkeen pääsin maalaamaan ne Otex Akvalla. Maalin kuivumisen ja hionnan jälkeen maalasin ensimmäisen kerroksen Betoluxilla ja sitten vielä toiseen ja osittain kolmeenkin kertaan.
Betolux Akva oli kyllä loistava valinta portaiden maalaamiseen miedon hajunsa ja nopean kuivumisaikansa ansiosta. Maalin kovettuminen lopulliseen kovuuteensa kestää pari viikkoa, joten siihen asti portaat saavat olla vähemmällä käytöllä.
Alimmille rappusille ajattelin leikata käytävämatosta palat mattoa suojaamaan niitä koirien kynsiltä.
Koko homma oli loppujen lopuksi tehty kolmessa työpäivässä ja ajoittain hankalat työasennot kyllä kaiken vaivan väärti.

Eteinen

Koulun maalauskokeilujen innoittamana maalasin eteisen seinän Tikkurilan Tunto hienolla, kahdella eri harmaan sävyllä. Alle tuli vaaleampaa Tuntoa, jota autotallista löytyi vajaa purkki ja päälimmäiseksi maaliksi halusin tumman, lähes mustan värin.
Alimmaisena olisi voinut käyttää yhtä hyvin vaikka ihan perustasoitetta. Ensimmäinen kerros maalia levitettiin siis lastalla seinään sikin sokin ja sen kuivuttua kunnolla, levitettiin toinen kerros kaapien paikoitellen vaaleampaa enemmän näkyviin.
"Maalausta" omaan makuuni. Oikeaa tapaa kun ei ole, vaan se mistä satut tykkäämään ratkaisee kaiken.
Seinästä tuli sopivan rouhea ja on kiva, että heti sisääntulossa on heti vähän "juttua". Ennen kun seinä oli tylsän vaalea ja mitäänsanomaton.
Sähkökaappien suojaksi tein vuosia sitten kankaasta "päälliset", mutta nyt kaappien ovet liitutaulumaalilla. Niihin voi vaikka kirjoittaa viikon tärkeimpiä menoja ylös.
Yläkertaan vievät portaat ottavat silmääni aika pahasti, ja niiden muutos valkoiseksi pääseekin alkamaan heti huomenna. Lupaan kirjoitella siitäkin projektista tänne blogiin. Hankalia työasentoja ja tiukkoja teippirajauksia ainakin on luvassa. Onneksi maalin kuitenkin pitäisi olla hyväksi havaittua.

Olohuoneessa

Olen potenut lievää kotitylsistymistä kun mikään kohta kodin sisustuksessa ei ole tuntunut mieleiseltä - tai on ollut ainakin jo niin nähtyä. Niin kuin joka vuosi, toi syksy tänäkin vuonna vähän intoa sisustamisen saralle myös kotona. Jotenkin on huomannut myös sellaisen klassisen Suutarin lapsilla ei ole kenkiä -tyyppisen ratkaisun hiipineen myös itselle. Sisustajaksi opiskelua on nyt takana yhdeksän kuukautta, ja kun päivisin on saanut toteuttaa itseään sillä saralla, on illat pyhitetty jollekin ihan muulle.
Nyt kuitenkin olohuoneen sisustus loksahteli paikoilleen yhtään yrittämättä. Ja kaikki vain sen ansiosta, että löysin hauskan kankaan, jota kyllä alkuun vähän epäilin, mutta josta ompelin kuitenkin verhot olohuoneeseen. Olohuoneen järjestys kääntyi ihan kokeilusta uudeksi ja saa sellaisena nyt toistaiseksi pysyäkin.

Uuden järjestyksen myötä myös videotykki muutti yläkerran leffahuoneesta alakertaan. Ja ihan vaan siksi, että fakta on, että me käytetään meidän yläkertaa ihan naurettavan vähän. Siellä käydään lähinnä vaan kuntosalilla ja satunnaisesti tekemässä töitä. Tykin käyttöaste siis nousi, vaikka meillä megavähän edelleenkään katsellaan mitään ohjelmia tai leffoja.

Blogihiljaisuuden aikana uppouduin vähän myös Instagramin maailmaan. Kuvapalvelun kautta some-sosiaalisuus tuntuukin itsestäni ehkä kaikkein luontevimmalta. Jos siis haluat seurata Niittykulmaa Instagramissa ( jonne varmasti päivittelen kuulumisia jatkossakin useammin kuin blogiin) niin minut löytää sieltä luonnollisesti nimellä niittykulma. Yritän myös alkaa etsiä tuttujen blogien tilejä sieltä, joten saa toki myös laittaa käyttäjänimiä tähän.