maanantai 28. lokakuuta 2013

Pimeässä




Jonkinlaisena valoindikaattorina on meillä pidetty sitä, että ehditäänkö illalla kaikki yhdessä ulkoilemaan valoisan aikaan. Tänään ei ehditty.
Ei ole mikään ihme jos meitä suomalaisia pidetäänkin maailman mittakaavassa hieman sisäänpäinkääntyneinä ja outoinakin. Syksyn ja talven pimeys sekä vastakohtana kesän yöttömät yöt, onhan tämä elämä pohjolassa aika hullua touhua.
Äsken lenkillä ainoat valopilkut olivat satunnaisten talojen valot ja otsalampun valokeilassa loistavat aurauskeppien heijasteet. Tätä tämä nyt on.
Pimeyttä poistamaan sytyttelin kynttilät kirpparilta eurolla löytämääni kynttelikköön. Maalasin kynttelikön mustaksi ja löysin pihalta kaveriksi pienen kuusen. Heti tuli vähän valoa ja lämpöä.
Meillä nautiskeltiin päivälliseksi anopin tekemään herkullista siskonmakkarasoppaa ja nyt jännitetään tuleeko se luvattu myrsky vai ei. Vähän viitteitä ulkona jo oli.

7 kommenttia:

  1. Päivät pihalla loppuvat entista aiemmin pimeään. On keskityttävä sisäleikkeihin. Myrskyä täälläkin odotellaan jännityksellä, meillä puhaltavat tuulet ihan uuteen malliin kun metsät ympäriltä on kaadettu.

    VastaaPoista
  2. Varsinkin nyt kellojen siirtämisen myötä ei ole enää ihan kauheesti töitten jälkeen aikaa ulkoilla ennen hämärää. Täällä ei ole katuvaloja ja asutaan aika syrjässä, joten ulkoilu pilkkopimeässä on jokseenkin hiukan karmiva ajatus.

    VastaaPoista
  3. Mekin häröiltiin äsken ulkona otsiksien kanssa, toisaalta lapset pitävät siitä kovasti kun se on ainakin aluksi niin jännää ja lähestyvä kurpitsajuhlakin vain lisää jännitystä:)

    VastaaPoista
  4. Kyllä nyt on pimeää aikaa ja aikaisinkin vielä.
    Mutta kynttilät tuovatkin kaunista tunnelmaa sisälle ja kauniin kynttelikön oletkin löytänyt kirpparilta.

    VastaaPoista
  5. Kynttilöillä ja tunnelmavaloilla on täälläkin pimeyttä karkoitettu...:)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kovasti kaikille ihanille kommenteistanne ja Johannalle haasteesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.