Mustavalkoinen muutos

Sain Veen huoneen sisustuksen eilen valmiiksi, kun ruuvailin numerovetimet työpöydän laatikoihin. Vihdoinkin jotain valmista, kun yleensä olen taipuvainen haluamaan vielä jotain erilailla. Totuuden nimissä olen kyllä tällä hetkellä aika tyytyväinen myös pienen muutoksen kokeneeseen olohuoneeseen ja keittiöön.
Joka tapauksessa sekä minä, että itse asukas olemme iloisia Veen huoneen muodonmuutoksesta.
Huonehan oli pitkään aika lälly vaalean liiloine seinineen ja kaikkine vaaleine sävyineen. Siis oikein mukava pienen pojan huone, mutta kun meillä taitaa asua nykyään jo aika iso poika, parin päivän kuluttua jo 4-vuotias.

Seinät maalasin Tunto-maalilla vähän betonimaista ilmettä jäljitellen harmaaksi ja sävy olikin minusta lopulta oikein nappivalinta, vaikka tummalta aluksi tuntuikin.
Seinien lisäksi suurin muutos huoneessa on uusi sänky, jota ei periaattessa olisi ollenkaan tarvittu, mutta kun menin näyttämään Ikean kuvastosta pojalle parvisängyn kuvaa, tuli asia sinetöityä. Poika ihastui sänkyyn oitis ja sänky on ollut nappiostos monellakin tapaa. Unet maittavat ylhäällä paremmin ja sängyn alla on tilaa leikeille. Majassa verhon takana onkin leikitty ahkerasti autoilla, rapsuteltu koiria, luettu kirjoja ja nukuttu päiväuniakin. Majan lisäksi ripustin valosarjan seinälle toimimaan yövalona. Sängyn puuosat maalasin mustaksi, puu olisi tässä hyökännyt vähän liikaa silmille.

Sängyn päädyssä oleva lamppu on parin euron kirppislöytö, jonka maalasin huoneeseen sopivaksi. Lampun lisäksi toinen lemppariasiani huoneessa ovat äitini ompelemat ihanat numero- ja kirjaintyynyt.
Sängyn alle ostettiin Ikeasta hyllykkö, jonne mahtuvat rakkaimmat lelut.  Muuten huonekalut olivatkin meillä jo olemassa. Vaatekaappi on isäni lapsuudenkodista saama liinavaatekaappi, pöytä on ostettu kirpparilta ja maalattu,  laatikot läheiseltä puutarhalta ja sopivat mielestäni hyvin hyllyiksi. Myös arkut olivat jo olemassa meillä.

Suuren muutokseen huoneeseen teki tietysti myös värisävyjen rajaaminen mustaan, valkoiseen, harmaaseen ja Veen itsensä valitsemaan paloauton punaiseen. Nyt huone on sopii luontevasti myös vieressä olevaan olohuoneeseen, mikä on kiva suoran näköyhteyden takia. Tämä huone ei ihan heti tarvitse suurempaa remonttia, koska pinnat ja värit sopivat hyvin yhä kasvavalle pojalle.

Pieni ihastus

Blogin parissa vietetty aika on viime aikoina jäänyt harmittavan vähäiseksi. Syynä ovat varmasti remontti ja ihanan kesäiset syyskelit. Nyt uumoilen kuitenkin muutosta siihen. Viikonloppuna tehtiin pikainen sukulointireissu Loimaalle ja ihailtiin vanhoja puutaloja, joita on joenvarsi täynnä. Illalla kotimatkalla saimme todistaa upeaa auringonlaskua, joka värjäsi valtavat peltoaukeat kullan värisiksi.

Viimeisen viikon aikana olen myös rempannut pojan huonetta uuteen uskoon ja rakastunut - jos nyt maaliin voi rakastua. Koska en ole mikään tapettien ystävä, halusin vanhat tapetit pois ja siinähän sitä hommaa sitten riittikin. Aikoinaan tapetteja repiessä kuluneet tunnit muistuivat kyllä elävinä mieleen, kun tapetti repeili  parin sentin paloina pois. Maalipinnasta halusin elävän ja sitten törmäsin itselleni täysin uuteen tuttavuuteen ja vielä ihan sattumalta googlen avulla. Seinät maalattiin Tikkurilan Tunto Hieno -maalilla ja kun valitsin väriksi grafiitin harmaan, on lopputulos sopivan rouhea.
Tällä maalilla maalatessa tekniikassa on vain mielikuvitus rajana. Se sopi hyvin minulle, joka pidän sisustuksessa yleensäkin suurista linjoista. Itse sudin maalin pintaan pensselillä ristivedoin ja töpöttelin sienellä sinne tänne päälle saadakseni aikaan hyvinkin betonimaisen pinnan. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja luulempa, että tätä maalia tulee löytymään pian jostain muualtakin talostamme.

Jos pian neljävuotissynttäreitään juhlivan Veen huone olikin pitkään aika hempeä vaaleansinisine vauvatavaroineen, niin eipä ole enää. Rouheat seinäpinnat antavat nyt puitteet meille Veen kanssa sisustaa huoneesta toimiva isomman pojan huone, jossa tehdään isojen poikien juttuja.