Maanantai

Viikon alku ja lieviä käynnistymisvaikeuksia ilmassa. Viime viikon etäviikko koulusta kului liian nopeasti, vaikkakin kivoissa puuhissa. Ison osan siitä vei kuitenkin ensimmäisen näyttötutkinnon suunnitelmien tekeminen, ja kun sen tänään palautin, olo keveni heti.
Viime viikolle oli suunnitelmissa enemmänkin sisustuspuuhia, mutta ne jäivät hieman muiden hommien jalkoihin. Tuleva pukeutumishuoneeni sai seinille kuitenkin parit hyllyt ja tyttömäisiä tavaroita. Vaaleanpunainenkin tuntuu kevään tullessa taas houkuttelevalta väriltä.

Jotakin väriä huutaisi meillä muutkin tilat. Pimeän aikana kovasti suosimani musta, valkoinen ja harmaa kaipaisivat nyt valon lisääntyessä seurakseen vähän väriä. Onneksi kukilla voi aloittaa.

Tunturissa

Reissu Leville tehty ja mielessä monta huikeaa näkymää, kivaa laskua ja tunturituulta. Meillä sattui taas tällekin hiihtolomareissulle aika mahtavat kelit, sillä saimme nauttia auringonpaisteesta lähes joka päivä ja laskettelupäivän kovin pakkanen oli kymmenen asteen tietämillä. Vasta lähtöpäivänä heräsimme 25 asteen kirpakkaan pakkaseen.
Muuten tunturissa oli tarjolla kyllä säätä joka lähtöön: hyistä tuulta, sakeaa sumua, kaiken peittävää tiivistä lumisadetta, pöllyävää irtolunta - ja sitä paistetta ja tyyntäkin hetkittäin. Levitunturi näytti siis monet kasvonsa meille.

Saatiin plakkariin yhteensä seitsemän laskupäivää, sillä aamulla junan saapuessa Kolariin, me sännättiin heti rinteeseen, ennen kuin otettiin edes majoitusta vastaan. Se olikin loistoidea, koska näin saatiin yksi lomapäivä lisää. Paljon muuta me ei sitten tehtykään kuin nautittiin Levin mahtavassa kunnossa olevista rinteistä, joissa tilaa riitti. Kerran kävimme kylpylässä ja keilaamassa, ja lähtöpäivänä poikkesimme perinteemme mukaan kotieläintilalla Äkäslompolossa.
Reissussa uskaltauduin kokeilemaan myös sitä jahkailemaani lumilautailua ja innostuipa mieskin laudalle pariksi tunniksi. Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta nähtävästi en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi mustelmia, sillä vuokrasin laudan vielä toisenakin päivänä ja uskaltauduin jopa vähän isompaan rinteeseen. Hauskaa oli, mutta onhan se ehkä hieman näyryyttävää, että oma viisivuotias vetelee menemään laudalla ja huikkailee välillä vinkkejä mammalle, jolla on perustavanlaatuisia ongelmia käännöksissä.

Meidän ensimmäinen matka Leville tehtiin pari vuotta sitten, pienimmän laskijan ollessa kolmevuotias. Silloin tutuiksi tulivat siis erityisesti lastenrinteet, mutta nyt rinteitä enemmän kolunneena, olisi jo silloin Levin loivat Etelärinteet olleet oikein sopivia. Nyt kun laskuja ei tarvinnut miettiä kenenkään taitojen mukaan, pääsimme ottamaan koko Levin haltuun ja jokaiselle taisi löytyä ne omat suosikit. Itse innoistuin eniten ehkä Koillisrinteissä, joissa oli mukavasti sekä pituutta, että jyrkkyyttä - sekä upeat maisemat. Bonuksena rinteiden välissä oli useampana päivänä poroja jäkälää kuopimassa. Utsuvaaran alueen rinteet olivat suojainen vaihtoehto tuulen käydessä liian kovaksi. Rinteisiin yltävä auringonpaiste oli aika vastustamaton.
Upeita maisemia oli joka puolella ja intohimoista valokuvaajaa vähän harmitti, että kunnon kameraa ei viitsinyt koko ajan kantaa mukana ja minkäänlainen kuvaaminen ilman hanskoja oli tuulesta johtuen aika mahdotonta.

Meillä oli majoitus aivan eturinteiden kupeessa, jossa kaikki tarvittava oli aivan kävelyetäisyydellä. Autoa ei siis käytännössä viikon aikana tarvinnut. Se olikin meille oikein hyvä vaihtoehto.
Matkaseurasta täytyy kehua viisivuotiasta, joka paineli väsymättömänä menemään rinteissä kunhan vain ruokahuolto pelasi. Puhuri tunturin laella oli välillä aika karu, mutta kertaakaan tuo ei valittanut. Välillä huikkasi vain, että vaihdetaanko suojaisempaan rinteeseen.

Levi on meille paikka, jonne tulemme varmasti vielä useasti palaamaan. Se on tunturi - kelien suhteen niin hyvässä kuin pahassakin. Me saimme tällä kertaa nauttia enimmäkseen sen hyvistä puolista.

Kohti Lappia

Se olisi sitten kouluviikko takana ja viikko Levillä edessä. Tällä kertaa päätettiin hoitaa matkat superhelposti junalla. Auto junaan illalla ja aamulla herätään Lapista. Aika näppärää. Plus että 5-vuotias on aika pähkinöinä tulevasta junamatkasta. Aika purkkejahan ne hytit ovat, mutta kyllä niissä yhden illan ja yön matkustaa.
Luvassa siis reilusti laskettelua ja pulikointia Levin loistavassa kylpylässä. Sen enempää ei tavoitteita ole, koska viime vuonna Rukallahan meillä meni koko viikko ihan laskuhommiksi.
Levin rinteethän on ihan omaa luokkaansa, sääennustus lupaa maltillisia pakkasia ja jopa aurinkoa, joten puitteet on varmasti kunnossa.

Perjantai-illassa

Huh huh mikä viikkoa. Mitään ylimäääräistä ei ole ehtinyt tehdä ja niitä pakollisiakin ihan riittämiin. Ravattu siis lähinnä koti-koulu-päiväkoti -akselilla, välillä pysähdys kaupassa ja paljon lenkkejä lähimaastossa. Päivät kotona keskenään olevat koirat kun puhkuvat intoa kotiin tullessa silloin kun itse vain rojahtaisi mieluummin sohvalle istumaan.
Koulussa uusia koneita ja asioita roppakaupalla, tutkintotyön suunnittelua ja teknisen piirtämisen alkeet. Siinäpä sitä yhdelle viikolle. Mieli kuitenkin kiitollisena, että on mahdollisuus tehdä asioita, joista nauttii.

Tänään koulu loppui hieman aiemmin. Koti siiivottu, lapsi yökylässä, koirat lenkistä tyytyväisinä, maljakossa jopa tuoreet kukat. Tällä on hyvä pinnistää viikonloppuun. Sellaiseen joka toivottavasti lataa akut.
Tulppaanikuvia parempaan ei kykene, mutta jospa viikonloppuna näkyisi vaikka palanen kirkasta taivasta.
Hyvää viikonloppua kaikille.

Sunnuntaiherkut

Viikonloppuisin meillä mennään nykyään aika usein tämänkaltaisella setillä. Sekalainen lajitelma erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, ja kaikille löytyy varmasti omat suosikkinsa. Ei ehkä kauhean kevyitä herkkuja, mutta taatusti terveellisempiä kuin pussillinen karkkia.
Se on vaan tässä kuivattuja hedelmiä popsiessa mietityttänyt, että miksi ihmeessä näihin on lisättävä niin kamalasti sokeria, kun vähempikin riittäisi ja jättäisi varmasti hedelmien ja marjojen omaa makua enemmän esille.
Mahtavan valikoiman löytää kauppareissun yhteydessä liikkeestä, jossa haluamansa pähkinät ja muut herkut saa itse annostella pussiin ja ne punnitaan kassalla. Oon aika lailla ihastuniut tuohon kauppaan, sieltä kun löytää tosi ison valikoiman sellaisiakin herkkuja, joita ei tavallisista kaupoissa ole saatavilla.

Herkullista sunnuntai-iltaa.

Huoneruletti

Pienimuotoisen huoneruletin jälkeen työhuone muutti yläkertaan. Yläkerran parvekkeellinen huone sai raikastuksen vaalealla maalilla. Muuten siellä ei sitten tapahtunutkaan muuta kuin että huoneeseen roudattiin työpiste alakerrasta, sekä sohva ja senkki muualta yläkerrasta. Verhot ja mattokin ovat suoraan vanhasta työhuoneesta.
Lopputuloksena on aika avara huone, jonka seinille en ole raaskinut laittaa mitään. Todennäköisesti nakuttelen seinille aikalailla saman taulukollaasin kuin joka alakerran työhuoneessa oli, mutta nautin nyt vielä hetken vaaleista koskemattomista seinistä.

Tuon sohvan tilalle ja sille puolta huonetta olisi jossain vaiheessa tarkoitus hommata painonnostolaitteet. Mittailun jälkeen todettiin, että saadaan nämä kaksi toimintoa yhdistettyä helposti yhteen huoneeseen. Halu treenaamiseen olisi taas tauon jälkeen kova ja ajankäytöllisesti kaikkein tehokkainta tässä elämäntilanteessa tietysti olisi, jos sen voisi tehdä kotona. Nykyään kun on aika kivasti tarjolla erilaisia kuntolaitteita pieniin tiloihin ja ihan kohtuulliseen hintaan.
Pinkki oli siis siinäkin mielessä huoneelle hyvä värivalinta, että mielestäni kuntoiluhuoneena toimivan huoneen on oltava energisella linjalla värivalintojenkin kanssa.

Värivimma

Suuret kiitokset kannustavista ja rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Ootte mahtavia tyyppejä. Hauska huomata, että useammillakin oli samankaltaisia ajatuksia ja ettei ole aivan yksin täällä tuuliviirinä.

Seesteisen ja rauhallisilla väreillä täyttyneen syksyn ja alkutalven jälkeen mieli kaipaa energisiä värejä ja räväkkyyttä. Jännä juttu muuten, että silloin kun valoja ja värejä on vähemmän ulkonakin, haluaa myös sisälle kotiin rauhallista seesteisyyttä. Ja kun aurinko tauon jälkeen alkaa taas näyttäytyä, myös värit tuntuvat taas houkuttelevilta. Luulisi, että värien tuomasta hehkusta ja energiasta olisi eniten hyötyä juuri ikuisuudelta tuntuvan syksyn aikana. Niin, tai näin. Värit ovat taas tässä kodissa. Ja tuntuvatpa ne raikastavan kotia pienellä vaivalla. 

Värejä tuntuu haluavan ympärilleen niin sisustuksessa kuin lautasellakin. Ja lautasellahan se on yleensä ainoastaan hyvä juttu.

Koulussa meillä perehdytään värien maailmaan vasta ihan koulutuksen loppumetreillä, enkä malttaisi odottaa. Värien maailma on niin hurjan kiehtova, vielä kun niitä rohkaistuisi käyttämään entistä enemmän.