Uskallus

Olen kai aina ollut aika nopeasti nollasta sataan kiihtyvä. Pari päivää sitten se kulminoitui päivällä saamaani ajatukseen mustasta seinästä. Illalla oltiin jo maalikaupassa ja vielä saman päivän puolella uusi liitutauluseinä komeili olohuoneessa. En ollut nähnyt seinää vielä luonnonvalossa, kun olin jo hakemassa uutta valaisinta.
Vähän musta seinä etukäteen hirvitti, mutta kun olin vetänyt ensimmäiset pensselinvedot, oli varma, että päätös oli hyvä. Valoa seinä kyllä imee ja jotenkin kummasti tuntuu kuin seinä olisi siirtynyt metrin verran olohuoneeseen päin, mutta kyllä, pidän siitä. Tila on suht iso ja suurista ikkunoista tulee valoa kun sitä vain on saatavilla. Kuten tänään. Auringonvalossa se näyttää, no, siltä kuin se olisi siinä aina ollutkin. Ja hyväähän maalipinnassa on se, että sen saa aina piiloon uuden maalin alle. Tämä musta vaatinee vain jonkun kerroksen enemmän maalia.

Sisustusasioissa en yleensäkään jää kovin pitkäksi aikaa miettimään. Kun idea on tullut, on mielessäni yleensä aika selvä visio. Onneksi mies luottaa, eikä tämäkään seinä saanut aikaan edes nikotteluja, joita kyllä vähän odottelin. Samalla vaihdoin mustan seinän vastapäätä oleviin tauluihin mustat kehykset. Sohvalle kaavailen jotain vaaleita eläinaiheisia tyynyjä vähän pehmentämään tilaa.
Testailin seinään jo joulupuun piirtämistä ja siitä tulikin mielestäni aika veikeä, kaikessa kotikutoisuudessaan. Idea on suoraan Pinterestistä, johon olen koukuttumassa hyvää vauhtia. Joulupuu sai kuitenkin väistyä vielä vähäksi aikaa odottelemaan vaikka pikkujouluja. Nyt meillä pääsevät niin pienet kuin isotkin taiteilemaan. Tälle seinälle saa piirtää - ihan luvan kanssa.
Kuvan minusta on muuten ottanut neljävuotias poikamme. Aika näppärä valokuvaajan alku sanoisin.