Vaikka en ole aamuihminen miltään kantilta katsottuna, niin sunnuntaiaamuissa on pala jotain rauhallisuuden syvintä olemusta. Tai olisi, jos poika malttaisi odottaa leikkiseuraa vähän pidempään ja koirille riittäsi oman pihan riemut hieman kauemmin ennen lenkille lähtöä. Vaikka useimmiten aamuisin meillä yksi huutaa "leikkimäääään" ja neljä muuta ravaavat edestakaisin keittiöstä eteiseen ja raapivat ovea halutakseen kulkea sisään ja ulos, niin se on elämää ja joskus niistä sunnuntaiaamuista voi jopa nauttia.
Aamulla en halua syödä mitään, en halua puhua mitään, haluan vain kaksi kuppia kahvia mieluiten mahdollisimman pimeässä. Sitten olen valmis päivän koitoksiin.
Aamupalani syön muutama tunti heräämisen jälkeen ja se on aika usein rahkaa tai maustamatonta jugurttia, hedelmiä tai marjoja ja mysliä. Olen huomannut, että varsinkin nyt pimeänä aika on erityisen tärkeää vireystason kannalta mitä suuhuni laitan, erityisesti sen ensimmäisen aterian muodossa.
Aamupäivään on kuulunut ulkoilun lisäksi kynttiläkokeiluja ja valojen virittelyjä sisälle. Nyt koko talo tuoksuu miehen tekemälle Burgundinpadalle, jonka ääreen päästään kohta.
Sunnuntai.
Herkullinen aamiaisannos. Tuollaisen näkeminenkin jo piristää, syömisestä puhumattakaan.
VastaaPoistaVäri- ja vitamiiniannos :)
PoistaKaunista tunnelmaa, Pikkuisen joulukin, ainakin pikkujoulu on aistittavissa ;)
VastaaPoistaJoulu hipsuttelee sisään ihan huomaamatta. Huomasin, että meillä on sisällä jo aika monet valot. Ne tuo sopivasti tunnelmaa.
Poista