tiistai 24. syyskuuta 2013

Kietoutumista


Varmaankin parasta syksyn pukeutumisessa on villasukkien ja lemppari nahkatakin lisäksi huivit. Tällä hetkellä lähes aina kun poistun ovesta ulos, on kaulaani kiedottu muhkea huivi. Se vaan yksinkertaisesti pitää koko kropan lämpimänä ja suojaa ihanasti syksyn viimalta.
Uudeksi huivisuosikiksi kiilasi veljeni ja hänen vaimonsa Vietnamista tuliaisiksi tuoma vihreä huivi.



Blogini on saavuttanut minua suuresti ilostuttaneen virstanpylvään, kun huomasin seuraani liittyneen 50 lukijaa.
Kun aloitin blogin pitämisen reilu puoli vuotta sitten, en olisi ikinä uskonut miten mukavia ihmisiä täällä on. En olisi myöskään uskonut, että blogini kiinnostaa näin montaa, ja että sitä ylipäänsä lukisi kukaan muu kuin muutama sukulainen ja ystävä. Väärässä olin.
Viime viikolla blogiini pelmahti se viideskymmenes seuraaja ja sen jälkeen on ilmaantunut vielä muutama lisää. Voi miten iloinen olen teidän jokaisen olemassaolosta. Ihanaa, että käytte katselemassa puuhailujani ja seuraamassa arkeamme.

14 kommenttia:

  1. Ihana musta huippelis,mulla on samanlainen musta ja vihreä :)
    Ja tuommoiset tikapuut on PAKKO tehdä makkartin rempan jälkeen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikapuut oli superhelppo tehdä. Pari heinäseivästä, harjanvartta ja sopivan kokoinen terä poralle.

      Poista
  2. Huivit on kyllä ihan pakollisia juttuja. En voisi kuvitellakaan meneväni ulos viimaan ilman huivia, koska muuten olisi kurkku heti kipeenä. Mukavasti ne myös lämmittää muutenkin. :)

    VastaaPoista
  3. En varmaan enää osaisi ollakaan ilman huivia. No, kesällä helteillä kyllä, mutta kun on vähänkään viileämpää, huivi on kaulassa. Nuo ensimmäisen kuvan huivit vetosivat minuun välittömästi, juuri tuo sävymaailma sykähdyttää juuri nyt.

    VastaaPoista
  4. Sinulla on tuollainen nostalginen 70-luvun huivikin. Että minua harmittaa, etten ole omaani säilyttänyt. Ja tuo vihreä tuliaishuivisi on tosi kaunis. Minullakin on paljon huiveja ja tykkään niistä kovasti, mutta huomaan aina jossain vaiheessa tunkeneeni kulloinkin mukana olevan huivin käsilaukkuun. Tai sitten se roikkuu kaulassa valtoimenaan. Taidan olla liian hikoilevainen eukko.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kukkahuivi on mummoni peruja, löysin sen vasta viime talvena jostakin pussukasta ja oli silloin paljon käytössä.

      Poista
  6. Ihania huiveja, varsinkin tuo vihreä!! Huivi kaulassa on jotenkin "suojaisa" olo. Kai siksi kun ei kylmä puhalla kaula-aukosta paidan alle. Lämpöisiä syyskelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Mulla on nykyään lähes alaston olo ilman huivia.

      Poista
  7. Multakin löytyy iso ja ihanasti lämmittävä "venäläishuivi" kirjavine ruusuineen. Ikää sillä on varmasti ainakin yhtäpaljon kun minulla (32 vuotta). Äidin kertoman mukaan ukkini on joskus tuonut sen Venäjältä mummilleni tuliaisiksi ja mummin kuoleman jälkeen juivi on ilmeisesti sitten päätynyt äidilleni. Ja nyt se lämmittää meikäläistä syksyisin ja keväisin. :-) Vaatteet joilla on tarina, on ihania.

    Ja onnea 50 rajapyykistä! Sulla on niin ihanan tunnelmallisia kuvia ja juttuja. On mukava lukea täältä mitä teille kuuluu, koska olette usein mielessä vaikka ei ollakkaan nähty vuosiin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina sinun huivillasi. Munkin huovi on mummolta peräisin, mutta en tiedä sen juuria sen tarkemmin.
      Ja kiitos onnitteluista. Ihanaa, että käyt täällä vierailemassa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.