Kesän eka piknik

Päiväkodin kevätjuhla tuli hyvään saumaan, monessakin mielessä. Koko päivän harmaana pysytellyt taivas repesi aurinkoon sopivasti, ja me päästiin nauttimaan esityksistä ja piknikistä hienossa säässä. Esikouluun siirtyvät kukitettiinkin juhlallisesti orvokeilla.
Hyvä aika juhlalle oli siinäkin mielessä, että saatiin hetkeksi istua ulos, hengähtää ja vain olla. Tähän aikaan vuodesta se kun ei omalla pihalla vaan onnistu. Kaikenlaista on kertynyt viime viikoille, ja tekemättömät työt painaa päälle. Ja jos sitä paikallaan hetken olisikin, niin keksisi heti monta uutta asiaa tekemättömien hommien listalle. On tämä omakotitaloasuminen kyllä.... Osaisikin vain ottaa rennosti ja nähdä vain hyvät asiat.

Josko sitä tekemättömien töiden listaa saisi viikonloppuna vähän kirittyä ja ehtisi vaikka piknikille sinne omalle pihallekin. Suuri viltti maahan, ruokaa ja juomaa, aurinkoa ja elämistä hetkessä. Huomenna kuitenkin vielä kouluhommia ja illalla futista. Auringonpaistetta toivoisin kovasti.

Lumoissa

Jei, posti toi tänään kameraan uuden akun ja järkkäritön aika loppui. Vaikka en kovin kauaa ilman kunnon kameraa lopulta ollutkaan, se on kumma miten kauhea kuvausinto iskee aina kun kuvaaminen ei ole mahdollista. Ihan pikkuisen harmitti viikonloppuna olla kummitytön synttäreillä ilman kameraa ja käydä ihastelemassa Helsingin kirsikkapuistossa satoja kukkivia puita. Räpsin kännykällä kuvia, mutta näin järkkäreihin tottuneena kuvat oli kyllä aikamoista pikselimössöä.

No, tänään kävelin ihan pikaisen kuvauskierroksen ikuistamassa tavallaan mielestäni kaikkein makeinta aikaa luonnossa. Kun lehdet ovat puhjenneet, kaikki kasvaa kohisten, kesä tuoksuu oven takana ja kaikki on taas uutta ja lumoavaa. Kun jokaisesta lämpimästä auringonsäteestä haluaa napata kiinni ja pitää lähellä, edes vähän aikaa.

Viime päivinä...

Olen fiilistellyt pikkuhiljaa lämpenevää säätä.

Viettänyt mahtavan äitienpäivän.

Suorittanut sisustusverhoilun tutkinnon.

Hengaillut jalkapallokentällä.

Odottanut pitkän viikonlopun kivoja menoja.

Se olisi siis perjantai keskiviikkona.

Palo

Eilen kävin lisäilemässä tänne blogiin opiskeluihin liittyvän portfolion, kun piti saada se pikaisesti nettiin. Samalla iski valtava kuumotus bloggailuun, vähän huono omatunto, mutta enimmäkseen valtava palo. Olen pitänyt viime viikkoina täydellistä taukoa bloggailusta, ja täysin suunnittelematta. Fakta on, että elämä on juuri nyt aika hektistä, mutta hitsit, kyllä sitä aikaa täytyy löytyä omallekin harrastukselle, joka kuitenkin antaa niin paljon. Mitään paineita tai stressiä en kuitenkaan aio ottaa. Aiheita niille kuin riittäisi loputtomiin. Haluan kuitenkin pitää blogini kivana paikkana ja harrastuksena, jossa voi piipahtaa kerran kuussa tai päivittäin kirjoittelemassa päiväkirjamaisesti, ihan miltä sattuu tuntumaan. 

Nyt taas tuntuisi, että aiheita ja asiaa olisi vaikka kuinka. Vähän rajoittaa kameran hajonnut laturi, ja tietenkin akku, joka meni viikolla tyhjenemään harvinaisen huonoon saumaan. Katsotaan, jos saisin jollain kuvailtua tänne kuitenkin pikapuoliin.
Mutta, täällä ollaan taas.

Kiva taidelöytö

Pari viikkoa sitten Kevät-messuilla vieraillessa juutuimme äitini kanssa yhdelle osastolle katselemaan. Ständi oli helsinkiläisen kuvataiteilija Maarit Kontiaisen, jonka luonto- ja eläinaiheiset taideteokset puhuttelivat meitä kovin.
Teokset ovat samaan aikaan kovin yksityiskohtaisen realistisia ja utuisen satumaisia. Ne kuvaavat hyvin suomalaista sielunmaisemaa: metsää, sen eläimiä ja luontoa graafisesti, mutta kuitenkin herkästi.
Kohtaamisesta ja jäi mielikuva Kontiaisesta mielenkiintoisena persoonana, joka on tehnyt opintomatkoja eri puolille maailmaa ja pitänyt lukuisia taidenäyttelyitä Suomessa.

Pääsin valitsemaan Kontiaisen teosten vedoksista yhden itselleni ja päädyin tähän ihanan herkkään peura-teokseen sen suloisen aiheen ja värimaailman vuoksi. Se päätyi pukeutumishuoneeseeni, jossa vallitsee muutenkin vaalea ja hempeä värimaailma. Kehykset siihen ovat vielä haussa, mutta uskon päätyväni valkoisiin kehyksiin.

Kontiasen galleria MadeBy sijaitsee Helsingissä Katariinankadulla ja hänen tuotantoonsa voi käydä tutustumassa myös osoitteessa www.maaritkontiainen.fi

Saatu blogin kautta

Aloitus

Pääsiäisenä päästiin mökkeilemään aika vaihtelevassa säässä. Muutaman päivän aikana saatiin kokea lumi- ja räntäkuuroja, tyyntä ja tuulta ja ihanaa auringonpaistettta. Aika normit pääsiäiskelit siis.
Talven jälkeen mökille meno on aina jotenkin jännää. Viime vuosina tavaksi on tullut, että eka reissu tehdään juuri pääsiäisenä, vaikka mielessä on yksi vesisateinen joulupäiväkin.
Tänä vuonna mökille meno oli siinäkin mielessä jännää, että osittain liikkeelle lähteneet jäät, olivat tehneet aikamoista tuhoa useammassakin mökkirannassa. Meillä laiturin pultit olivat irronneet ja laituri rannassa kauniista kahdessa osassa, ja rantaterassi noussut jäiden mukana lähes pystysuoraan. Koko rantatörmä oli noussut jäiden voimasta melkein puoli metriä.
Onnea oli mukana, koska ainoastaan terassilta järveen vievistä rappusista vain yksi lauta oli haljennut ja muuten jäät olivat vain työntäneet terassia. Vahingoista selvittiin siis muutaman tunnin hommalla ja parilla uudella mutterilla. Onneksi tiedettin vahingoista etukäteen, muuten olisi voineet mennä mämmit väärään kurkkuun, sen verran hurja näky ranta oli. Opettipahan, että jäällä on hurja voima.

Rannasta pakenevat jäät innoittivat loppumattomiin leikkeihin, joskin tiedostaen jäiden heikkouden. Puihin suklaamunia munivia vesilintuja.
Samislantsareissa vietetty hääpäivä. (Okei, käytiin me myös oikein ravintolassa syömässä.)
Metsässä ryvettyneitä onnellisia koiria.
Paljon hyvää ruokaa.
Puiden siistimistä, savun hajua ja yli lentäviä joutsenia.
Rentoa yhdessäoloa.

Aika rauhoittua

Pajunkissoja tienvarsilla, keltaisia kukkia ikkunalaudalla, läheisiä, suklaamunien etsintää ja toivottavasti pilkahdus aurinkoakin.
Viime vuoden kaltaisiin superkeväisiin tunnelmiin ei varmaankaan tänä pääsiäisenä päästä, mutta toivottavasti tavoitetaan siitä huolimatta vähän sitä kevään juhlan tuntua.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!