Pientä pehmeyttä

Pehmoiset asiat kuuluvat jouluuni. Villasukat jalassa, pehmeä aamutakki päällä, koira kainalossa (tai neljä) ja pojan hiukset poskea vasten. Okei, tällä kokoonpanolla siellä sohvalla ei kovin rauhallista ole, mutta ei siitä sen enempää.
Pehmeät paketitkin ovat nykyään niitä kaikkein parhaita.
Pehmeyttä sisustukseen sain havuilla ja köyhänmiehen hopealla, josta taitaakin nyt olla kehkeytymässä minulle se tämän joulun juttu.
Piipahdin tänään kaupassa tekemässä pari jouluhankintaa ja voi sitä ihmisten määrää. Lähes kaikilla taisi olla sama mielessä kuin itselläni. Kaikki valmiiksi hyvissä ennen joulua, jotta joulunaluspäiviä ei tarvitse käyttää kaupoissa hikoiluun ja stressaantumiseen.
Samalla reissulla löysin nuo köyhäinhopeaiset tammenterhokoristeet. Aluksi ajattelin, että mahtaako kaksi riittää, mutta en niitä yhtään sen enempää kaipaakaan. Juuri sitä simppeliä tunnelmaa, jota tältä joululta yritän hakea.

Perjantaina meinasin aloittaa meidän talossa taas uuden aikakauden ja tuoda matot sisään. Pentu osaa pyytää jo öisinkin hienosti ulos, jos hätä yllättää, joten jee, vihdoin saan matoistakin lämpöistä tunnelmaa. Mielessä olisi vaikka mitä mattohankintoja, mutta varmuuden vuoksi aion aluksi tyytyä vanhoihin versioihin. Ja sitä paitsi, tauon jälkeen nekin tuntuvat kuin uusilta.