Vanhaa ja vähän unohdettuakin

Meidän pojalla on kerran viikossa jalkapallotreenit Sipoon vanhan mielisairaalan vieressä olevalla jalkapallokentällä. Sairaalan viimeinenkin osasto on lopettanut toimintansa vuonna 1999 ja sairaalarakennukset on remontoitu asunnoiksi. Vanhat sairaalarakennukset pienine pihoineen, vanhoine puineen, sireeneineen ja kapeine hiekkapolkuineen muodotavan idyllisen miljöön.
Pojan ja miehen ollessa treeneissä olen kuluttanut aikaa kävelemällä alueella. Kuunnellut vanhojen talojen kuiskauksia ja haistellut sireenien tuoksua. Millaisia tarinoita ja ihmiskohtaloita jykevien seinien sisällä onkaan ollut.

Sairaala-alueen vanhimmat rakennukset valmistuivat 1914, jolloin mielisairaalan toiminta alkoi. Osan potilaista kerrotaan eläneen jopa 50 vuotta sairaalakodissaan. Sairaalan alueella on ollut myös oma sikala sekä kasvimaa, jossa viljeltiin vihanneksia ja juureksia sairaalan käyttöön. Nyt vanhojen talojen välissä on kasvimaa, josta on vuokrattu pieniä palstoja talojen asukkaille. Historiaa sekin.
Alueella on ollut lisäksi sepän paja, puusepän- ja maalarin verstaat, pesula, ompelimo ja jopa kirjansitomo.

Kuin kaksi maailmaa rinta rinnan. Toisaalta vanhaan loistoonsa entisöityä, toisaalta hylättyä ja unohdettua. Yhtä kaikki kaunista ja historiallista.