Vauhdilla

Vauhdikas viikonloppu takana ja tänään illalla lenkin jälkeen tähän koneelle heittäydyttyä tuntui, että voisi kyllä ottaa viikonlopun jatkoksi vielä yhden palauttavan sunnuntain.
Lauantai kului meillä kokonaan pojan oman joukkueen järjestämässä turnauksessa, tänään ravattiin kevätmessuilla, tehtiin pikainen virvontareissu, puuhailtiin rästiin jääneitä kotihommia ja pääsimpäs ripustamaan uudet itse painamat verhot olohuoneeseen. Vilautan niitä täälläkin kunhan valo vaan on suotuisa, mutta nyt jo tuntuu, että olen niihin hurjan tyytyväinen.

 

Kuvissa viikonlopun hetkiä ja tunnelmia Kevät-messuilta, joilta tarttuikin taas monta kivaa idea mukaan. Sormet syyhyää multaan ja mieli kevätaurinkoon terassille. Sitä aurinkoa ei tänä viikonloppuna juuri näkynyt, mutta josko sekin pääsiäistä kohden mentäessä löytyisi. Ei siis muuta kuin muutaman päivän tsemppi ennen pääsiäisen minilomaa.

Valoa

 

Viime päivien valo. Lupaus kesästä, lämmöstä ja kiirettömistä iltapäivistä. Valo tulvii sisään kirkkaana ja kuulaana, saa kaipaamaan väriä ja avaruutta, uutta kasvua ja tuoretta tuoksua.

 

Keväistä

Aikamoinen viikko takana täällä. Me ollaan sairastettu ihan urakalla, tosi sitkeää flunssaa ollut liikeellä vissiin erityisen paljon. Veellä flunssa meni lopulta sitten korviinkin, mikä nyt oli sinänsä hyvä juttu, että viikkoja jatkunut yskä loppui ekaan antibioottipäivään kuin seinään.
Viime viikolla pääsin tekemään ensimmäisen osatutkintoni, kalusterakentamisen näytön, aikamoisessa kunnossa. Buranalla onneksi sai lämpöä ja särkyä pois sen verran, että sain tutkinnon suoritettua jopa yllättävänkin hyvin tuloksin.

 

Nyt kun olo lähenteli viikonloppuna normaalia ja aurinko antoi parastaan oli fiiliskin aika kohdillaan. Auringosta tuli nautittua kevätpuuhissa ja terassikausi avattua auringossa istuskellen. Ei huonompi viikonloppu maaliskuuksi.  Edelleenkin kyllä vähän harmittelen tosi lyhyeksi jäänyttä talvea, mutta on nämä lämpimät kevätpäivätkin aika jees.
Huomenna paluu sitten normaaliin arkeen ja koulussa luvassa verhoilua. Kääks, viime ompelukerrasta on hyvinkin vierähtänyt yli 15 vuotta. Voi olla pikkuisen takkuista alkuun.

Aurinkoista viikkoa!

Naulakko lastenhuoneeseen

Elämä pyörii tällä hetkellä aika paljon puun ja sen työstämisen ympärillä. Harjoituksia on tehty ja valmistakin syntynyt. Aika hauska tunne tuoda kotiin jotakin itse tehtyä, oman näköistään ja laittaa se paikoilleen.
Pienellä paniikilla olen yrittänyt miettiä, mitä koulun huonekalurakennuskurssilla voisi vielä tehdä. Jaksoa kun on jäljellä enää alle viikko. Ammattilaiskäyttöön tarkoitetuilla työkaluilla työskentely on ollut jokseenkin palkitsevaa. Kun tilat ja välineet ovat kunnossa, tekee todella mieli ottaa niistä kaikki ilo ja hyöty irti.

Tämän tuikitavallisen naulakon rakensin viime viikolla yhtenä aamupäivänä ihan puhtaaseen tarpeeseen, ja se päätyikin Veen huoneeseen harrastusvälineiden säilytyspaikaksi. Naulakon päälle löysin vielä muutamalla eurolla taulun.
Ajattelin koota tänne blogiinkin jotenkin järkevästi koulutöitä muistiin ja portfolioksi, jotta voin ne helposti löytää myöhemmin.

Maanantai

Viikon alku ja lieviä käynnistymisvaikeuksia ilmassa. Viime viikon etäviikko koulusta kului liian nopeasti, vaikkakin kivoissa puuhissa. Ison osan siitä vei kuitenkin ensimmäisen näyttötutkinnon suunnitelmien tekeminen, ja kun sen tänään palautin, olo keveni heti.
Viime viikolle oli suunnitelmissa enemmänkin sisustuspuuhia, mutta ne jäivät hieman muiden hommien jalkoihin. Tuleva pukeutumishuoneeni sai seinille kuitenkin parit hyllyt ja tyttömäisiä tavaroita. Vaaleanpunainenkin tuntuu kevään tullessa taas houkuttelevalta väriltä.

Jotakin väriä huutaisi meillä muutkin tilat. Pimeän aikana kovasti suosimani musta, valkoinen ja harmaa kaipaisivat nyt valon lisääntyessä seurakseen vähän väriä. Onneksi kukilla voi aloittaa.

Tunturissa

Reissu Leville tehty ja mielessä monta huikeaa näkymää, kivaa laskua ja tunturituulta. Meillä sattui taas tällekin hiihtolomareissulle aika mahtavat kelit, sillä saimme nauttia auringonpaisteesta lähes joka päivä ja laskettelupäivän kovin pakkanen oli kymmenen asteen tietämillä. Vasta lähtöpäivänä heräsimme 25 asteen kirpakkaan pakkaseen.
Muuten tunturissa oli tarjolla kyllä säätä joka lähtöön: hyistä tuulta, sakeaa sumua, kaiken peittävää tiivistä lumisadetta, pöllyävää irtolunta - ja sitä paistetta ja tyyntäkin hetkittäin. Levitunturi näytti siis monet kasvonsa meille.

Saatiin plakkariin yhteensä seitsemän laskupäivää, sillä aamulla junan saapuessa Kolariin, me sännättiin heti rinteeseen, ennen kuin otettiin edes majoitusta vastaan. Se olikin loistoidea, koska näin saatiin yksi lomapäivä lisää. Paljon muuta me ei sitten tehtykään kuin nautittiin Levin mahtavassa kunnossa olevista rinteistä, joissa tilaa riitti. Kerran kävimme kylpylässä ja keilaamassa, ja lähtöpäivänä poikkesimme perinteemme mukaan kotieläintilalla Äkäslompolossa.
Reissussa uskaltauduin kokeilemaan myös sitä jahkailemaani lumilautailua ja innostuipa mieskin laudalle pariksi tunniksi. Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta nähtävästi en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi mustelmia, sillä vuokrasin laudan vielä toisenakin päivänä ja uskaltauduin jopa vähän isompaan rinteeseen. Hauskaa oli, mutta onhan se ehkä hieman näyryyttävää, että oma viisivuotias vetelee menemään laudalla ja huikkailee välillä vinkkejä mammalle, jolla on perustavanlaatuisia ongelmia käännöksissä.

Meidän ensimmäinen matka Leville tehtiin pari vuotta sitten, pienimmän laskijan ollessa kolmevuotias. Silloin tutuiksi tulivat siis erityisesti lastenrinteet, mutta nyt rinteitä enemmän kolunneena, olisi jo silloin Levin loivat Etelärinteet olleet oikein sopivia. Nyt kun laskuja ei tarvinnut miettiä kenenkään taitojen mukaan, pääsimme ottamaan koko Levin haltuun ja jokaiselle taisi löytyä ne omat suosikit. Itse innoistuin eniten ehkä Koillisrinteissä, joissa oli mukavasti sekä pituutta, että jyrkkyyttä - sekä upeat maisemat. Bonuksena rinteiden välissä oli useampana päivänä poroja jäkälää kuopimassa. Utsuvaaran alueen rinteet olivat suojainen vaihtoehto tuulen käydessä liian kovaksi. Rinteisiin yltävä auringonpaiste oli aika vastustamaton.
Upeita maisemia oli joka puolella ja intohimoista valokuvaajaa vähän harmitti, että kunnon kameraa ei viitsinyt koko ajan kantaa mukana ja minkäänlainen kuvaaminen ilman hanskoja oli tuulesta johtuen aika mahdotonta.

Meillä oli majoitus aivan eturinteiden kupeessa, jossa kaikki tarvittava oli aivan kävelyetäisyydellä. Autoa ei siis käytännössä viikon aikana tarvinnut. Se olikin meille oikein hyvä vaihtoehto.
Matkaseurasta täytyy kehua viisivuotiasta, joka paineli väsymättömänä menemään rinteissä kunhan vain ruokahuolto pelasi. Puhuri tunturin laella oli välillä aika karu, mutta kertaakaan tuo ei valittanut. Välillä huikkasi vain, että vaihdetaanko suojaisempaan rinteeseen.

Levi on meille paikka, jonne tulemme varmasti vielä useasti palaamaan. Se on tunturi - kelien suhteen niin hyvässä kuin pahassakin. Me saimme tällä kertaa nauttia enimmäkseen sen hyvistä puolista.

Kohti Lappia

Se olisi sitten kouluviikko takana ja viikko Levillä edessä. Tällä kertaa päätettiin hoitaa matkat superhelposti junalla. Auto junaan illalla ja aamulla herätään Lapista. Aika näppärää. Plus että 5-vuotias on aika pähkinöinä tulevasta junamatkasta. Aika purkkejahan ne hytit ovat, mutta kyllä niissä yhden illan ja yön matkustaa.
Luvassa siis reilusti laskettelua ja pulikointia Levin loistavassa kylpylässä. Sen enempää ei tavoitteita ole, koska viime vuonna Rukallahan meillä meni koko viikko ihan laskuhommiksi.
Levin rinteethän on ihan omaa luokkaansa, sääennustus lupaa maltillisia pakkasia ja jopa aurinkoa, joten puitteet on varmasti kunnossa.