Palaan vielä muutamien kuvien verran eiliseen aiheeseen, eli Nikkilän vanhan sairaalan alueelle. Paikka oli näin alkukesästä niin kauniina ja bongailin talojen välissä kameran kanssa loikkien kauniita yksityiskohtia.
Rosoista, kulunutta, karua, mutta jotenkin niin kamalan sympaattista. Sellaista vanhaa ja nuhjaantunutta, mikä on monen mielestä vain ja ainoastaan aikansa elänyttä ja kulahtanutta, mutta minusta niin arvokasta ja ainutlaatuista.
Yhden rapistuneen kivitalon edessä kukki joukko tummia akilleijoja. Varmasti peräisin sairaalan kukoistuksen ajoilta, jolloin sen puutarhaa hoiti monta puutarhuria. Hauska ajatella, että ne jatkavat elämäänsä alueella, villiintyneinä, mutta kuitenkin.
