Tuntuu kuin meidän perheen kalenterista olisi kokonaan hävinnyt muutama päivä. Kuume on kohoillut itse kullakin neljän kympin korkeuksille ja olo on ollut sen mukainen. Itse olen toistaiseksi säästynyt pahimmalta kuumeelta, mutta mies on on maannut tokkurassa loppuviikosta asti. Eipä ole meidän perhe ennen näin kipeänä ollut.
Nelijalkaisten energiaa ei ihmisten sairastaminen tietenkään ole hillinnyt. Kaikeksi epäonneksi viime viikon myrskyn osittain kaatama aita makasi eilen vielä surkeana maassa, samoin kuin voimaton mies sohvalla.
Kartoitettiin vaihtoehdot ja nähtiin mielessämme jo tilanne, jossa kukaan ei ole kunnossa käydäkseen koirien kanssa lenkillä, eikä niitä voisi laskea vapaaksi pihallekaan. Nice.
Pussillinen nauloja ja repullinen tahdonvoimaa, ja niin vain sain lyötyä muutamat tolpat maahan ja nostettua, korjattua ja kiinnitettyä kuusi aitaelementtiä paikalleen, sivuttaisessa lumituiskussa tietenkin. Lopputuloksena vinkuva hengitys, älyhieno aita ja mielenrauha.
Nyt olen vain ja ainoastaan onnellinen siitä, että jouluasiat on jo niin pitkälle hoidettuna. Me voidaan nyt rauhassa sairastaa vaikka koko viikko ja olla iskussa pukin saapuessa. Kuvituksena kuvia viime viikon paperiin käärimishommista, ajalta jolloin voimia joulupuuhasteluun oli.
Nyt kääräisen itseni taas viltin sisään sohvalle, pysykäähän te terveinä.
