Kauneus kateissa

Viime aikojen kiireissä on tullut mentyä aika pitkälti laput silmillä. Kouluun, päiväkotiin, harrastuksiin, kotiin. Yrittänyt pitää kesästä rehevöityvää pihaa jotenkuten aisoissa, tehnyt pakolliset hommat ja vähän jo odottanut hetkeä, jolloin saisi vain olla. Tänään yhden koulun ohi ajaessa katselin hetken vähän ihmetellen sen tyhjää pihaa, kunnes tajusin, että joo, ne lasten koulut tosiaan ovat loppuneet ja ihan kohta eletään vuoden valoisinta viikkoa.

Kiireessä ja pienessä stressissä ei kaikkea ympärillään olevaa kaunistakaan huomaa. Tai minä en ainakaan huomaa siinä määrin, että pysähtyisin sitä ihan todella ihailemaan. Olen useampana iltana kulkenut pihalla kameran kanssa, mutta kuvat ovat jääneet kortille, enkä edes ole vilkaissut niitä.
Ja pakko se on todeta. Kannattaisi avata ne silmät kiireenkin keskellä, katsoa, haistella ja kuunnella. Suomen kesä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Menetetty

Hellekesä taitaa olla lopullisesti mennyttä. Menetetty pimeneville illoille, raikastavalle tuulelle ja nurkan takana vaaniville sateisille päiville. Samaan aikaan äärettömän haikeaa, mutta kuitenkin niin innostavaa. Kesän haahuilu ilman kalenteria ja kelloa on mennyttä, ja nyt kunkin menot on taas kirjattuna kalenteriin, jotta tiedetään missä pitää olla ja milloin. Kontrollifriikki minussa hykertelee, kesänlapsi takertuu viimeisiin lämmittäviin auringonsäteisiin kuin hentoihin viljankorsiin tietäen, että pian ne napsahtavat poikki.
Aikansa kutakin, enkä voi meidän mahtavan kesän jälkeen kuin todeta jälleen kerran, kuinka rakastankaan Suomen vuodenaikoja - varsinkin silloin kun ne näyttäytyvät näinä ääripäinä.  Kuuman kesän vastapainoksi kun nautin niistä paukkupakkasistakin. Mutta yksi toivomus säiden haltijoille olisi: Vähän vähemmän syksyä ensi talvelle.

Kesä oli siis varsin onnistunut kaikkine projekteineen ja pikkureissuineen. Mutta ennen kaikkea me tehtiin juuri sitä mitä oli tarkoituskin: levättiin, nautittiin ja ladattiin akkuja, oltiin vaan. Hyvillä mielin on siis arkeen sujahdettu. Rutiinien alkamisesta kivaa tekee tänä vuonna sekin, ettei niitä tarvitse uudelleen opetella. Päiväkoti rullaa tuttuun tapaan ja töitä odottaa pöydällä.

Tyytyväisenä syksyyn siis. Ja kun niitä lämpimiä päiviä vielä eteen tulee, niin nautitaan niistä täysillä, sillä vaikka ne eivät enää kesältä tunnukaan, ovat ne kuitenkin kultaakin arvokkaampia muistella talvella.

Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä blogissani ja kommentoida, vaikka tämä blogin pitäjä on tainut kirmata enemmän kesälaitumilla. Nyt se on kuitenkin arki, ja aikaa tulee taas vietettyä sisätiloissa ja koneen ääressäkin enemmän.

Lähtölaskenta

Voi vitsit, millä ilmoilla meitä on hemmoteltu. Täällä on niin nautittu - ja irtauduttu todellisuudesta. No, huomenna yksi meistä palaa töihin, mutta me pojan kanssa jatketaan lomailua vielä viikon verran. Tai itsellänikin on joitakin työhommia ensi viikolle, mutta ei sellaisia, että ne vaikuttaisivat lomafiilikseen.
Sen verran aion kuitenkin ryhdistäytyä, että teen sisällä kunnon siivouksen, hoidan paljasjaloin kävelystä kauheaan kuntoon menneet jalkani, teen koko kropalle kunnon kuorinnan ja syön vähemmän jäätelöä (ehkä) - ja yritän opettaa pojan taas käyttämään vaatteita (tosin sääennuste näyttää siltä, ettei niitä vieläkään tarviita)
Eli todennänäköisesti me vaan hengaillaan rannalla tai kotipihalla koko viikko ja murehditaan näitä asioita vasta viikon kuluttua. Ei muuten hullumpaa sekään.

Varastoon

Hitaita aamuja, pitkiä iltoja, kuumia keskipäivän tunteja, nautinnollisia päivälepoja. Meillä eletään ulkona. Ovet aukeavat aamulla ja sulkeutuvat vasta myöhään illalla. Nyt huomaa jo, että illat alkavat pimentyä, valot syttyvät ja luovat omaa tunnelmaansa loppukesän iltoihin.
Etuterassi kylpee auringossa iltaisin, sinne ulottuvat ne kaikkein viimeisimmätkin auringonsäteet. Ne otetaan talteen, ja jokainen niistä talletetaan hyvään paikkaan talven varalle.

Arvatenkin on selvää, että ihminen, joka rakastaa aurinkoa niin kuin minä, on ollut täysin hurmoksissa viimeiset viikot. Bikineissä on kuljettu aamusta iltaan ja ihmettelen jos jalkapohjani saa vielä vaaleiksi. Ja hieman kauhunsekaisin tuntein ajattelen tulevaa, ja sitä että koko porukka pitäisi saada jotenkin irrotettua tästä kesäunelmasta. Että aamulla pitää pukea vaatteet päälle, harjata hiukset ja syödä välipalaksi muuta kuin jäätelöä. Käyttää kenkiä ja mennä nukkumaan ajoissa.
Mutta lomat on kai luotu juuri siksi, että silloin voi tehdä mitä huvittaa, elää pellossa ja vaan nauttia. Unohtaa koko maailma ja olla. Ja niin me totta vie ollaan tehty.

PS. Kuvat terassilta, jonka kanssa menen nyt jatkamaan operaatiota nimeltä Terassi mustaksi. Värivalinta siis vihdoin tehty ja näyttää siltä, että valinta oli oikea.

Tänä kesänä aion...

Nähdä kauneuden ympärilläni

Katsella enemmän auringonlaskuja

Haistella sateen tuoksua

Nauttia yksinkertaisista asioista

Muistaa istahtaa pihahommien lomassa

Herkutella

Rakastaa palavasti

Veneillä

Käydä uusissa paikoissa

Lakata useammin kynnet

Arvostaa pieniä iloja

Suorittaa vähemmän ja nauttia enemmän

Hellepäivän ilta

Eipä ole koneen ääressä istuminen paljon viime päivinä houkutellut. Sisällä on käyty kääntymässä ja lähes kaikki jokapäiväiset toiminnot syömisineen ja aamukahveineen on hoidettu terassilla.. Aika täydellisiä hellepäiviä siis. Pihahommia, kesän tuoksuttelua, istutuksia, lähipuutarhalla käyntiä, nurmikon leikkuuta. Kynnenaluset mullassa, lihakset kipeinä, iho nihkeänä hiestä.  Kaukana on glamour, mutta lähellä onni.

 

'

Kysyin mieheltä, että tällainenko se kesä on? Pihalla tarkenee aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Sanoi, että ei nyt koko kesä. Niin kauniita ovat kuitenkin nämä tällaiset päivät. Toivottavasti niitä on tänä kesänä paljon.

Puutarhuri lomalla

Heinäkuu. Koko perhe lomalla. Helle. Kesä kauneimmillaan. Teinityttö käy vain kääntymässä kotona reissujensa ja kavereiden näkemisen välillä. Ilo tarttuu, vapaus ja tuuli tukassa. Näin on hyvä.

Lomailtu on sanan täydessä merkityksesssä. Istuttu niillä alkukesällä tehdyillä terasseilla ja nautittu. Se oli tarkoituskin.
Vaan voi kun voisikin olla näkemättä ne rikkaruohot, joita lomailevan puutarhurin kukkapenkit puskevat. Pari penkkiä on katastorifitilassa ja ne saavatkin seurakseen syksyn sateiden saapuessa jotain helppohoitoista ja rikkaruohot alleen peittävää.

Puutarhuri on itselleen armollinen ja yrittää nähdä ne kauniit asiat: nuppujaan availevat liljat ja ruusut, ympärillä aaltoilevat viljapellot, västäräkin poikasten hapuilevat lennot, ja muistaa, että saa elää unelmaansa maalla. Armollisuus itselle on taito, jota opettelen.

Helle

Mahtava helleilta. Uusi terassin pätkä pääsi tositoimiin kun sille viritettiin uima-allas. Lämmintä vettä, vähän laivoja ja kesäleikit olivat taatut.
Tämän kesän tavoitteeksi pihan suhteen otan tehdä vähän vähemmän ja nauttia enemmän. Mitä sitten vaikka nurmikko muistuttaa voikukkapeltoa tai rikkaruohot rehottavat kukkepenkissä. Pihasta pitää myös nauttia, se ei saa olle pelkkää työleiriä.

Vuodet omakotitalossa ovat opettaneet, että ne nokkoset kukkapenkissä vain kuuluvat kauppaan. Mutta tänä kesänä lupaan olla itselleni armollisempi ja olla haalimatta liikaa projekteja.
Kuten kuvista näkyy, tänään on nautittu. Loikoiltu auringossa, saatu rusketusraidat ja leikitty vesisotaa. Eletty parasta kesää.