Menetetty

Hellekesä taitaa olla lopullisesti mennyttä. Menetetty pimeneville illoille, raikastavalle tuulelle ja nurkan takana vaaniville sateisille päiville. Samaan aikaan äärettömän haikeaa, mutta kuitenkin niin innostavaa. Kesän haahuilu ilman kalenteria ja kelloa on mennyttä, ja nyt kunkin menot on taas kirjattuna kalenteriin, jotta tiedetään missä pitää olla ja milloin. Kontrollifriikki minussa hykertelee, kesänlapsi takertuu viimeisiin lämmittäviin auringonsäteisiin kuin hentoihin viljankorsiin tietäen, että pian ne napsahtavat poikki.
Aikansa kutakin, enkä voi meidän mahtavan kesän jälkeen kuin todeta jälleen kerran, kuinka rakastankaan Suomen vuodenaikoja - varsinkin silloin kun ne näyttäytyvät näinä ääripäinä.  Kuuman kesän vastapainoksi kun nautin niistä paukkupakkasistakin. Mutta yksi toivomus säiden haltijoille olisi: Vähän vähemmän syksyä ensi talvelle.

Kesä oli siis varsin onnistunut kaikkine projekteineen ja pikkureissuineen. Mutta ennen kaikkea me tehtiin juuri sitä mitä oli tarkoituskin: levättiin, nautittiin ja ladattiin akkuja, oltiin vaan. Hyvillä mielin on siis arkeen sujahdettu. Rutiinien alkamisesta kivaa tekee tänä vuonna sekin, ettei niitä tarvitse uudelleen opetella. Päiväkoti rullaa tuttuun tapaan ja töitä odottaa pöydällä.

Tyytyväisenä syksyyn siis. Ja kun niitä lämpimiä päiviä vielä eteen tulee, niin nautitaan niistä täysillä, sillä vaikka ne eivät enää kesältä tunnukaan, ovat ne kuitenkin kultaakin arvokkaampia muistella talvella.

Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä blogissani ja kommentoida, vaikka tämä blogin pitäjä on tainut kirmata enemmän kesälaitumilla. Nyt se on kuitenkin arki, ja aikaa tulee taas vietettyä sisätiloissa ja koneen ääressäkin enemmän.