Ihminen viettää kolmasosan elämästään vuoteesta. Ajatelkaa, kolmasosan. Ja minusta tuntuu, että enenevässä määrin.
Olen aina rakastanut nukkumista, varsinkin aamuisin. Nuorena baari-illan jälkeiset univelat kuittasi nukkumalla aamulla pitkään. Nykyään pitkään valvomisesta toipuessa menee pari päivää. Ja olen sentään vasta 30. Rankinta pienen lapsenkin kanssa oli mielestäni valvominen. Kun nukun, haluan vain nukkua. Ja yleensä nukunkin. Pienet inahdukset ja äänet eivät minua herätä. Ja jos mieheltä kysytään niin eivät vähän isommatkaan. Onneni onkin ihana mies, joka nousee yöllä, jos on noustava. Onneksi useimmiten ei ole.
4-vuotias löytää itse tiensä meidän väliin jos maailma pelottaa. Ja aika usein sieltä sängystä löytyy aamulla myös vähintään kaksi koiraa.
Nukumme normaalileveässä parisängyssä, mutta ilmoille on joskus niska kankeana herätessä heitelty ajatuksia koko huoneen vuoraamisesta patjoilla. Välillä huvitamme itseämme muistellessa suhteemme alkuaikoja, jolloin nukuimme miehen kanssa 90 senttisessä sängyssä. Ei tehnyt tiukkaakaan. Silloin meitä oli sängyssä vain kaksi - ja spanieli.
Voi että minä odotan sitä aikaa, kun aamulla saa nukkua juuri niin pitkään kuin huvittaa. Olen aina ollut aamuvirkku, mutta klo 05.00 herätykset ovat minullekin liikaa. :)
VastaaPoistaOi vitsit kun alkoi tehdä mieli nukkumaan! Jep, minäkin olen aina rakastanut nukkumista ja pienen lapsen kanssa rankinta on ollut juurikin se unen vähyys ja katkonaisuus. Tuntui, että huonosti nukkuvan lapsen kanssa meni monta kuukautta aivan sumussa. Kaksvitosena sitä paitsi jaksoin vielä esikoisen kanssa valvoa, mutta kolmekymppisenä kuopuksen kanssa alkoi tehdä tiukempaa. En tajua. Mutta on kyllä ihanaa kun nyt saa jo taas nukkua, vaikkakin joskus sängyssä on ruuhkaa :)
VastaaPoistaNukkuminen on ihanaa♥ Jotenkin unta osaa näin kolmekymppisenä arvostaa ihan eritavalla kuin joskus nuorempana. Meillä pienin (ja joskus myös keskimmäinen) heräilee yöllä ja herää myös aikaisin aamulla, joten univelkaa on kyllä päässyt kertymään:/ Ja mä oon vielä sellanen, että herään pieniinkin lasten ääniin, pöh.
VastaaPoistaOdotan sitä aikaa, että saa nukkua jälleen niin paljon kuin nukuttaa:)
Kyllä nukkumista ei voita sitten mikään! Itseäni vähän tympii että niin työ- kuin vapaa-aamunakin herätysaika on aina lähes sama; klo 6. Olipa kello muistuttamassa tahi ei. Vaikka kuinka yrittää vötkyillä niin ei vaan onnistu. Mutta kaipa se on vaan merkki että unen laatu on ollut hyvä ja riittävä; petivaatteilla ja patjoillakin on siinä aika iso merkitys. Ja sitä paitsi aamut on yleensä kyllä sitä parhautta! :) T. Teija Haaveita ja Heinäseipäitä -blogista
VastaaPoistaMeillä väliin ryömii jossakin välissä yötä spanieli, joka osaa ottaa oman tilansa. :-D
VastaaPoista