Amppeleiden raikastus

Vanhat koriamppelit näyttivät kulahtaneilta, mutta koska ne kuitenkin olivat vielä täysin ehjät, halusin antaa niille vähän jatkoaikaa maalilla. Mustaa spaymaalia pintaan ja ne ovat kuin uudet. Ja istuvat paljon paremmin vähän uusitulle terassillemme.

Eilen päätin myös julistaa kesän alkaneeksi, (oikeastaan taisin tehdä sen jo viime viikonloppuna) ja kävin ostamassa kesäkukkia ulos. Ja nyt ne saavat todella myös jäädä ulos. Lämpötilan on luvattu pysyvän etelässä yölläkin kymmenessä asteessa ainakin tuon 10 päivän sääennusteen loppuun asti. Jee. Samalla loppuu myös talvettamieni pelargonien sekä pistokkaiden jokapäiväinen kantelu ja siirrän lapset nyt kokonaan kasvihuoneeseen, ja jos säät sallivat, hyvinkin pian taivasalle.

Niin, mitä sieltä puutarhalta sitten mukaan tarttui. No pelargoneja hyvinkin. Niiden kaveriksi laitan muun muassa hopeaputousta ja lobeliaa. Varmasti muutakin, kunhan vain seuraavan reissun puutarhalle pääsen tekemään.

Raparperit ovat ottaneet viime päivinä niin suuren kasvuspurtin, että tänään leivoin myös kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Se nautittiin juuri terassilla ihanassa auringonpaisteessa.

Hetkiä puutarhassa

Elämä on siirtynyt ulos. Niin käy joka vuosi ilmojen lämmetessä niin paljon, että ulos voi tepsutella sisävaatteissa ja terassilla tarkenee sukkasillaan, tai vaikka ilman.
Muurahaisten aherrusta ei väsy katselemaan, eikä pesäänsä rakentavien pääskyjen touhuja seuraamaan. Niillä tuntuu olevan kerrottavaan tuhat tarinaa talven retkiltä. Puut puhkesivat lehteen yhdessä yössä, kukat kasvavat silmissä maan sisältä ja aurinko jättää joka päivä enemmän jälkiään ihoon ja luontoon. Oi kesä.

Suomen mielettömät vuodenajat tekevät suomalaisuudesta ihmeellistä. Täällä maalla se ilmenee siten, että talvella pihoilla ei näy ihmisiä. Täällä on autiota. Vain kelmeät valot kajastavat talojen sisältä, mutta kesällä kaikki muuttuu. Ulkona puuhaillaan aamusta iltaan, joka pihassa näkyy ihmisiä, kuulu ääniä, näkyy elämää. Kesällä ihmiset heräävät talviunesta. Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Kasvilava

Kasvilava syntyi kasvihuoneen kylkeen loppujen lopuksi tosi helposti. (Sanoo hän, joka antoi ohjeita toteuttavalle miehelle.) Ensin tarkoituksena oli muurata lava vanhoista tiilistä, mutta koska sopivia tiiliä ei löytynyt malttamattomalle mielelleni tarpeeksi nopeasti, päädyimme puurunkoiseen lavaan.

Lava on raakalaudasta tehty ja vanhat ikkunat löysin nettikirpputorilta. Lava olisi mielestäni kaunis harmaantuneena, mutta saa nähdä jaksanko odottaa luonnollista harmaantumista, vai sudinko pintaan jonkun värin. Tuo kellertävä puu vähän pomppaa ympäristöstä nyt. Pitäisi vain selvitellä mikä käsittelyaine tuohon yrttilaatikkona toimivaan lavaan sopisi. Tosin luontokin hoitaa harmaannuttamisen yhdessä kesässä aika hyvin.

Kasvilavan viereen tulee vielä toinen samanlainen,  kunhan kasvihuone laajenee vielä toisella elementillä.
Kiinni kasvilavaan ladoin kivetyksen perusbetonilaatoista. Terassi sai sai ylleen vielä talon terassilta ylijääneen  katoskehikon, tosin ilman itse katosta, se kun varjostaisi kasvihuonetta. Siinä haaveilen levähtäväni kasvimaa-puuhailun lomassa lämpimänä kesäpäivänä, yrtit tuoksuvat ja lasissa on jääteetä.

Kaunokaisia

Kaunokaiset ovat hauskoja. Ne aloittavat kukintansa todella aikaisin, samoihin aikoihin krookusten kanssa ja  jatkavat kukintaansa vain pieniä taukoja pitämällä lumien tuloon saakka. Löysin ensimmäiset pienet kukat pihasta pari viikkoa sitten ja nyt niitä löytyy jo reilusti.

Ensimmäiset muistoni kaunokaisista ovat aivan lapsuudesta, kun mökin edessä nurmialueella kasvoi heinän seassa näitä kukkia monissa eri väreissä. Olivat joskus vuosia aiemmin levinneet sinne viereisistä kukkapenkeistä. 

Samaa kaunokaisten leviämistä olen saanut todistaa nyt omalla pihallani. Isäni innostui myöhemmin kaunokaisten kasvattamisesta ja kylvi keväisin valtavan määrän siemeniä astioihin. Näitä taimia olen saanut pihallemme, ja vaikka isää ei enää ole, hänen kasvattamansa kaunokaiset jatkavat kasvuaa ja leviämistään täällä.

Puutarhurin käsihoito

Viime päivien maalailu, hiomapaperilla hiominen, terassin öljyäminen, käsien puhdistaminen tinnerillä, mullassa   kyynärpäitä myöten möyriminen ja käsien jatkuva peseminen ovat jättäneet jälkensä. Paljon on saatu aikaan, mutta kädet ovat kaameassa kunnossa.

Lauantain kunniaksi vähän hemmottelua lasi viiniä ja käsihoito. Olen itse hurahtanut kookosöljyyn ihan täysin, sitä kun voi käyttää lähes joka paikkaan. Ihana ja helppo käsikuorinta syntyy kahvinporoista ja kookosöljystä. Tuoksu on huumaava, jos vain sattuu kahvin ja kookoksen tuoksuista pitämään, ja kookosöljy jättää kädet samettisen tuntuisiksi huuhtomisen jälkeenkin.
Kyllä näillä käsillä jaksaa taas huomenna perata kukkapenkkejä.

Keinun kesälook

Vanha ja jo osin ruostunutkin keinu koki muodonmuutoksen, kun annoin sille kesälookin. Se sai ylleen hempeän turkoosia maalia, joka muutti koko keinun ilmeen täysin.

Malaasin samalla maalilla myös vanhan pesuvadin ja lisäksi löysin varastoistani vielä lähes samaa sävyä olevat  istuintyynyt sekä lyhdyt, jotka pääsivät roikkumaan keinuun. Nyt on niin hempeän turkoosia että.

Vappupäivä

Vappupäivää on vietetty ulkona pihaa ja kasveja ihmetellen, leikkimökkiä siivoillen ja tulihan muutamat kasvitkin istutettua maahan. Perinteistä vapunviettoa tietenkään unohtamatta. Taiteilimme reilun viikon takaisista juhlista säilyneistä kukista vappukimpun.

Löysin omalta pienen pienen juuri kukkansa avanneen sinivuokon. Valkovuokot ja krookukset kukkivat runsaammin.

Pelargonit olivat lämmittelemässä tänään kasvihuoneessa. Ja tulipa siellä käytyä itsekin istuskelemassa puuhailujen lomassa tuulta karussa.  Meillä päin on viime päivinä puhaltanut ihan mieletön tuuli ja niin myös tänään, joten kasvihuoneeseen oli ihana paeta tuulta. Suojaisilla paikoilla lämpö helli kuitenkin ihanasti.

Leikkimökki alkaa kohta olemaan valmis uuteen kesää ja moniin kakkukahveihin.