Olen aina rakastanut auringonnousuja ja -laskuja, mutta itselleni ominaisemmasta vuorokausirytmistä johtuen auringonlaskut ovat olleet minulle tavallisempi näky.
Auringonlaskuissa on jotain mystistä. Meidän päivämme on illassa, mutta toisella puolella maapalloa se alkaa vasta. Sama aurinko kasvattaa meidän pelloillamme heinän ja kaukana riisin. Aurinkoa katsellessa tuntee itsenä pieneksi.
Elän auringosta. Rakastan aurinkoisia kesäpäiviä yhtä paljon kuin lämmittävän kevätauringon säteitäkin. Loppusyksyn auringonsäteet valmistelevat pimeään talveen.
Maalla asuessa auringon merkitys on kasvanut. Kesäisin pärjään loistavasti lyhyemillä yöunilla kun valoa riittää lähes läpi vuorokauden. Syksyllä voisin vaipua horrokseen. Kai aika tavallisia mietteitä pohjolan asukkaille.
'
ihan käsittämättömän hienoja kuvia aurongosta !
VastaaPoistaHienosti vesipisarat tai kaste kimaltelee noissa koiranputkien kukinnoissa.
VastaaPoistaUpeita kuvia, huhhuh! Niin tunnelmallisia. Suosikkini on ehdottomasti tuo toiseksi alin :)
VastaaPoistaKauniita kuvia.
VastaaPoistaTodella kauniita kuvia olet ottanut, menivärt suoraan sydämeeni!
VastaaPoistaKiitos!
Ja kiitos myös, kun olet tullut blogini lukijaksi. Mä tulen myös sun blogisi lukijaksi, sillä niin kaunista täällä näyttää olevan!
Vau mitä kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne. Joskus sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kameran kanssa :) Ihmeellinen luonto.
VastaaPoista