Talven tuntu

Pakkanen nipistelee poskia ja saa ne hehkumaan punaisina. Se saa varpaat kipristelemään ja jalat kuin huomaamatta kiristämään tahtia. Pakkanen saa hymyn kasvoille.
Talvi tuli meillekin. Tienoo peittyi hentoiseen lumeen ja lämpömittari otti harppauksen kohti talvea. Jippii.
Me pakattiin eilen luistimet autoon ja lähdettiin nauttimaan talvisesta säästä tekojääradalla ja aika moni muukin oli päättänyt tehdä samoin.
Ja ihan totta, meillä paistoi tänään aurinkokin. Oi onnea.

Lämpöä ja valkoista kylmää

Palju ja lumisade. Täydellinen lauatai-illan kombo. Tällaisia paljukelejä on odoteltu kylpytynnyrin hankkimisesta lähtien.

Nyt mukavat olovaatteet päällä illan Putousta odottamaan.

Myslitaivas

Herkullisen kuuloisia myslireseptejä on viime aikoina tulvinut silmiini useammasta suunnasta. Kun ystäväni kertoi Onnenmuru-blogissaan tekemästään myslistä, päätin vihdoin kokeilla itsekin.
En ole ikinä tehnyt mysliä itse, mikä on sinänsä ihme, koska syön mysliä lähes joka päivä aamupalaksi ja myös V tykkää myslistä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tämän ensimmäisen version tein ihan puhtaasti niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään.

2 dl pähkinöitä (manteleita, hassel- para- ja makadamiapähkinöitä)
2 dl kuivattuja hedelmiä ( rusinoita, karpaloita, ananasta, papaijaa)
2dl soijapapuhiutaleita
5 dl kaurahiutaleita
1 dl ruokaöljyä ( itse käytin sekaisin rypsi- ja oliiviöljyä. Tähän sopisi myös hyvin se hehkuttamani kookosöljykin)
0,5 dl vaahterasiirappia
Ripaus kanelia

Sekoita öljy ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää joukkoon kaikki muuta ainekset paitsi kuivatut hedelmät. Levitä seos uunipellille. Laita mysli uuniin 175 asteeseen noin 15 minuutiksi paahtumaan. Muista käännella mysliä pari kertaa paahtumisen aikana. Lisää jäähtyneeseen mysliin kuivatut hedelmät. Nauti.

Siitä kiva herkku, ettei tarvitse noudattaa orjallisesti ohjetta, vaan voi tehdä ihan omien makumieltymysten mukaan. Ja tästä ei muuten ole sitten paluuta kaupan myslihyllyille.

Kosteuttava kookos

Olen täällä blogissa ennenkin liputtanut kookosöljyn puolesta, mutta teempä sen taas, sillä aine hipoo mielestäni täydellisyyttä. Jos joutuisin autiolle saarelle ja saisin mukaani yhden ihonhoitotuoteen, olisi se ehdottomasti kookosöljy. Ja minä olen sentään erilaisten rasvojen suurkuluttaja.
Kookosöljyähän voi käyttää seka ruuanlaitossa että ulkoisesti, johon minä olen enemmän erikoistunut. En pidä erityisemmin kookoksen mausta, mutta iholle levitettynä tuoksu on sen verran mieto, että olen oppinut pitämään siitä paljonkin.
Käytän kookosöljyä koko kehon rasvaamiseen aina varpaista kasvoihin asti. Siitä on ollut apua ajoittain vähän atooppiseen ihoon taipuvaiseinen pojan ihon hoidossa ja ompa sitä tullut sipaistua koiran kuiviin anturoihinkin. Ja sillä saa meikitkin postettua helposti
Kookosöljystä saa myös tehtyä yhdessä kahvinporojen kanssa mahtavan kuorintavoiteen, josta kirjoittelin kesällä täällä.
Kaiken lisäksi öljy on tosi riittoisaa ja edellistä purkkia käytin varmaan vuoden. Olen siis ostanut omani ihan tavallisesta ruokakaupasta ja nyt googletellesani huomasin Ruohonjuuren myyvän tuota ihan samaa merkkiä. ja siis ihan ihonhoitotuotteeksi.
Lisäbonuksena purkki on omaan silmääni aika kaunis ja sen voikin huoletta unohtaa pöydälle.

Onko kookosöljy tuttu tuote teille muille ja miten olette sitä käyttäneet?

Musta kaappi ja vähän väriä

Meillä oli ennen keittiössä valkoinen hyvinkin maalaisromanttinen kaappi, jonka tilalle aloin viime vuonna aika alkuvuodesta etsimään toista. Ajatuksena oli ostaa ihan perinteinen mäntykaappi ja maalata se mustaksi. No, kun jotain oikein antaumuksella etsii, ei sitä tietenkään löydy, vaikka suomalaiskodit ovat näitä kai pullollaan 80- ja 90-luvulla olleet. Kaappi löytyi sopivaan hintaan vasta syksyllä. Maalasin sen heti Tikkurilan Helmi kalustemaalilla ja on se täällä blogissakin aiemmin vilahtanut, mutta ajattelin sen ansaitsevan ihan oman esittelynsäkin.
Vaikka se nyt pimeänä päivänä näyttääkin vähän mustalta möykyltä, on se osoittautunut kelpo hankinnaksi. Nieleehän se sisäänsä aika kasan laseja ja astioita. Musta tuntuu viehättävän silmääni kovasti maalaisromanttisen kauden jälkeen, ja sitä alkaa löytymään meiltä jo jonkin verran. Viimeisimpänä maalasin maustehyllyn suihkemaalilla mustaksi. Johan sai sekin särmää ja sopii tuunattujen maustepurkkien kaveriksi kivasti.
Mustan kaveriksi sopii myös ripaus väriä, saavat molemmat perspektiiviä. Eikä mikään sovi niin hyvin yhteen kuin tammikuu ja tulppaanit, lempikukkani.

Odotus

Märkää, ankeaa harmaata. Sellainen oli arjen aloitus, vaikka arkipäiväiset rutiinit taitaakin tehdä hyvää ihan koko perheelle. Piha lilluu vedessä ja kasvit valmistelevat kevättä. Kääk, loppuviikoksi luvatut pakkaset herättävät ne kyllä todellisuuteen.
Meillä odotetaan lunta sukset, pulkat ja luistimet huollettuina. Tosin V mietti pitäisikö sittenkin laskea vene vesille.
Pitkä viikonloppu vietettiin miehen ja kavereiden kanssa laivalla. Meillä on kyllä ihan paras naapurusto, kun voidaan tehdä tällaisia reissuja yhdessä. Kaukana ovat ajat kerrostalossa asuen, kun naapureitaan ei tuntenut edes nimeltä.
Laivareissun lisäksi samoiltu sumuisissa metsissä ja kiipelty energiaa kuluttaen HopLopissa. ei hullumpi saldo loppiaisviikonlopulle siis.

Tähtisumua

Uusi vuosi vaihtui parhaassa seurassa ilotulituksia katsellen ja ihmeen kaupalla Veekin jaksoi valvoa ja katsoa vielä puolenyön ilotulitukset.
Tänään nukuttiin ennätyspitkään ja kunnon aamupäivälenkin jälkeen on nyt suunnitteilla saunan lämmitystä. Ei pöllömpi aloitus uudelle vuodelle siis.
Blogiin littyväksi uuden vuoden lupaukseksi tein päätöksen opetella kamerani käyttöä oikein kunnolla ja ehkäpä hankkia myös jalustan. Onhan se vähän hassua kun on kamera, jolla voi tehdä vaikka mitä, mutta ei sen kaikkia hienouksia edes tunne. No, näillä kuvilla nyt eteenpäin. Tähtisumua kaikkien vuoteen.