keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tunturissa




Reissu Leville tehty ja mielessä monta huikeaa näkymää, kivaa laskua ja tunturituulta. Meillä sattui taas tällekin hiihtolomareissulle aika mahtavat kelit, sillä saimme nauttia auringonpaisteesta lähes joka päivä ja laskettelupäivän kovin pakkanen oli kymmenen asteen tietämillä. Vasta lähtöpäivänä heräsimme 25 asteen kirpakkaan pakkaseen.
Muuten tunturissa oli tarjolla kyllä säätä joka lähtöön: hyistä tuulta, sakeaa sumua, kaiken peittävää tiivistä lumisadetta, pöllyävää irtolunta - ja sitä paistetta ja tyyntäkin hetkittäin. Levitunturi näytti siis monet kasvonsa meille.



Saatiin plakkariin yhteensä seitsemän laskupäivää, sillä aamulla junan saapuessa Kolariin, me sännättiin heti rinteeseen, ennen kuin otettiin edes majoitusta vastaan. Se olikin loistoidea, koska näin saatiin yksi lomapäivä lisää. Paljon muuta me ei sitten tehtykään kuin nautittiin Levin mahtavassa kunnossa olevista rinteistä, joissa tilaa riitti. Kerran kävimme kylpylässä ja keilaamassa, ja lähtöpäivänä poikkesimme perinteemme mukaan kotieläintilalla Äkäslompolossa.
Reissussa uskaltauduin kokeilemaan myös sitä jahkailemaani lumilautailua ja innostuipa mieskin laudalle pariksi tunniksi. Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta nähtävästi en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi mustelmia, sillä vuokrasin laudan vielä toisenakin päivänä ja uskaltauduin jopa vähän isompaan rinteeseen. Hauskaa oli, mutta onhan se ehkä hieman näyryyttävää, että oma viisivuotias vetelee menemään laudalla ja huikkailee välillä vinkkejä mammalle, jolla on perustavanlaatuisia ongelmia käännöksissä.



Meidän ensimmäinen matka Leville tehtiin pari vuotta sitten, pienimmän laskijan ollessa kolmevuotias. Silloin tutuiksi tulivat siis erityisesti lastenrinteet, mutta nyt rinteitä enemmän kolunneena, olisi jo silloin Levin loivat Etelärinteet olleet oikein sopivia. Nyt kun laskuja ei tarvinnut miettiä kenenkään taitojen mukaan, pääsimme ottamaan koko Levin haltuun ja jokaiselle taisi löytyä ne omat suosikit. Itse innoistuin eniten ehkä Koillisrinteissä, joissa oli mukavasti sekä pituutta, että jyrkkyyttä - sekä upeat maisemat. Bonuksena rinteiden välissä oli useampana päivänä poroja jäkälää kuopimassa. Utsuvaaran alueen rinteet olivat suojainen vaihtoehto tuulen käydessä liian kovaksi. Rinteisiin yltävä auringonpaiste oli aika vastustamaton.
Upeita maisemia oli joka puolella ja intohimoista valokuvaajaa vähän harmitti, että kunnon kameraa ei viitsinyt koko ajan kantaa mukana ja minkäänlainen kuvaaminen ilman hanskoja oli tuulesta johtuen aika mahdotonta.




Meillä oli majoitus aivan eturinteiden kupeessa, jossa kaikki tarvittava oli aivan kävelyetäisyydellä. Autoa ei siis käytännössä viikon aikana tarvinnut. Se olikin meille oikein hyvä vaihtoehto.
Matkaseurasta täytyy kehua viisivuotiasta, joka paineli väsymättömänä menemään rinteissä kunhan vain ruokahuolto pelasi. Puhuri tunturin laella oli välillä aika karu, mutta kertaakaan tuo ei valittanut. Välillä huikkasi vain, että vaihdetaanko suojaisempaan rinteeseen.

Levi on meille paikka, jonne tulemme varmasti vielä useasti palaamaan. Se on tunturi - kelien suhteen niin hyvässä kuin pahassakin. Me saimme tällä kertaa nauttia enimmäkseen sen hyvistä puolista.




6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Lapin talvi lumimaisemineen on kyllä niin ihana. Käypä kurkkaamassa, blogissani on sinulle haaste ☺

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa ihanalta!
    ps. Polvisuojat on aika hyvät aloittelevalle lautailijalle...

    VastaaPoista
  3. Ihania Lappikuvia!! Mun pitää malttaa odottaa huhtikuuhun... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.