Viikonloppuna vietettiin ihana päivä Suomenlinnassa perheen kesken. Viilentävä merituuli tuntui rauhoittavalta toista viikkoa kestäneen helteen jälkeen. Jo meri itsessään oli niin rauhoittava.
Olen viettänyt nuoruuteni meren lähellä. Pitkät kävelyt meren rantaan koirien kanssa olivat arkipäivää. Merituulen haistelua, aaltojen rantaan tuomien ajopuiden ihmettelyä ja tuulen tuivertamia hiuksia. Ihoon kuivunutta merivettä ja jäätävän tuulen polttamaa ihoa.
Vaikkei nykyisestä kodistamme ole merenrantaan kuin parisenkymmentä kilometriä, sinne on kuitenkin erikseen lähdettävä. Eikä tule lähdettyä.
Meren äärellä tyrskyjen lyödessä rantaan tunnen samaan aikaan olevani pieni ja haavoittuva, mutta toisaalta kotona.
Voi mitenkä pystyinkään samaistumaan tekstiisi. Meri on meilläkin vain kolmen kilometrin päässä, mutta sinnekin on erikseen lähdettävä. Merenrannalla on niin rauhoittavaa ja sisäisesti tyyntä vaikka tyrskyäisikin =)
VastaaPoistaKaipaan jotenkin sitä merta lähelleni. Otankin kesän tavoitteeksi käydä useammin meren rannalla, kun se tekee niin hyvää :)
PoistaOih, en ole ikinä käynyt Suomenlinnassa, mutta koko kevään mulla on ollut mielessä, että tänä kesänä lähden käymään! :)
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti mennä käymään vähän pidemmänkin matkan takaa. On ihana paikka, jossa tuntee historian havinan.
Poista